Minnan salonki

Minna Canthin esitelmä Kuopion Suomalaisessa seurassa 1890

Minna Canth piti lokakuussa 1890 Kuopion Suomalaisessa seurassa esitelmän, joka synnytti vilkasta keskustelua. Esitelmässä, jonka käsikirjoitus on säilynyt hänen arkistossaan, hän esitti, että ajan realistinen kirjallisuus jakautuu kolmeen haaraan: aatteelliseen eli filosofiseen realismiin, yhteiskunnalliseen realismiin ja ”psykoloogiseen” realismiin, jota kirjoitetaan kahdella tavalla. Venäläinen psykologinen realistinen romaani menee Canthin mukaan ”ikäänkuin kuvattavansa sielun sisään, keskelle tunteiden ja halujen ja intohimojen liekkiä, joiden temmellystä se koettaa mahdollisimman tarkkaan ilmituoda”. Tällaisia romaaneja ovat hänen mielestään Ivan Gontšarovin Oblomov (1859) ja Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus (1866). Toista psykologisen realismin suuntaa osoittaa puolestaan ranskalainen Émile Zola, joka teoksissaan kuvaa ihmisen sielunelämää Canthin käsityksen mukaan enemmänkin ulkoapäin ja joka pyrkii samalla tieteellisesti selittämään, miksi tarkasteltava ihminen on ”semmoinen eikä toisenlainen”.

”Aatteet vaihtuvat, yhteiskunnallinen olotila vaihtuu, mutta ihminen pysyy ihmisenä”, Canth julistaa esitelmässään. Hänen mielestään on selvää, että juuri psykologinen realistinen romaani tulee olemaan mallina tulevalle kirjallisuudelle. Canthia itseään psykologinen lähestymistapa viehätti jo varhain. Jo ennen esikoisnäytelmänsä Murtovarkauden (1882/1883) kantaesitystä hän oli esitellyt suomalaisen teatterin johtajalle Kaarlo Bergbomille uuden, vakuutuspetosta käsittelevän näytelmänsä alun. Kauppias Toikan aiheena oli rikollisen syyllisyyden psykologia. Kaarlo Bergbom piti kuitenkin sielutieteellistä käsittelytapaa Canthille liian vaikeana ja kehotti tätä kirjoittamaan uusia kansannäytelmiä. Miellyttääkseen Bergbomia Canth kirjoitti vielä toisen Murtovarkauden tapaisen laulunäytelmän Roinilan talossa (1883/1885), jota hän itse piti voimattomana. Kahden menestysnäytelmän jälkeen Canth kuitenkin saavutti kirjoittajana riittävän itsevarmuuden ryhtyä kirjoittamaan omalla tavallaan. Hän oli tutustunut uuteen realistiseen ja naturalistiseen kirjoitustapaan ja tunsi sen pian omaksi ilmaisumuodokseen.

Työmiehen vaimosta alkaen Canthin teoksia voidaan tarkastella eräänlaisina psykologisina sairaskertomuksina, jotka kuvaavat kärsimystä aiheuttavan hallitsemattoman intohimon − rakkauden, syyllisyyden tai vaikkapa turhamaisuuden − syntyä, syitä ja seurauksia. Teoksissa selitetään henkilöhahmojen psykologiaa ja tehdään heistä diagnooseja. Canth tarkastelee teoksissaan henkilöhahmojaan kuin lääkäri tai sielutieteen tutkija, joka tekee kokeita kuvitteellisilla ihmisillä johtamalla heidät erilaisiin kriiseihin ja kuvaamalla, kuinka he reagoivat.

Minna Canthin esitelmä Kuopion Suomalaisessa seurassa 1890