Minnan salonki

Naiskirjailija ja kirjoittamisen hinta

Minna Canth (kuvituskuva)

Minna Canth kärsi jo 50-vuotispäiviensä aikoihin sydänvaivoista.

Minna Canthin uni ja pulssi toukokuussa 1897

Minna Canthin uni ja pulssi toukokuussa 1897 pylväsdiagrammein esitettynä kuolinpäivään saakka

Minna Canthin kuolinilmoitus

Minna Canthin kuolinilmoitus, joka julkaistiin mm. Päivälehdessä 15.5.1897

Ruotsalainen naiskirjailija Victoria Benedictsson, joka julkaisi teoksensa maskuliinisella nimellä Ernst Ahlgren, teki heinäkuussa 1888 itsemurhan Kööpenhaminassa. Canth kuuli tai luki tapauksesta lehdestä tuoreeltaan ja kirjoitti Lucina Hagmanille, joka oli tapauksen aikaan ollut käymässä Kööpenhaminassa. Canth diagnosoi itsemurhan syitä: ”Minä yksinkertaisesti luulen, että hän oli liiaksi rasittanut aivojaan ja hermojaan, että siitä tuli sielun sairaus ja lifsleda. Eikä hän jaksanut sitten kestää mielensä häiriötilaa, vaan se otti hänestä vallan. Meille tässä on vakava varoitus. Ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä. Täytyy myöskin laiskotella välistä ja välistä huvitella. Se on suuri siveellinen velvoitus. Luonnonlakia ei saa rankaisematta rikkoa.” (Kannila 1973: 330.)

Emilie Bergbomille hän kirjoitti samoihin aikoihin: ”Pelottavana varoituksena ovat tuossa Ernst Ahlgren ja rouva Agrell. En soisi semmoista loppua elämäni taistelulle.” (Kannila 1973: 329.) Canth tulkitsee itsemurhaan päätymisen johtuvan elämänvoimien loppumisesta ja hermosairaudesta, joka johtuu ylenmääräisestä työn tekemisestä. Hänen itsensä oli kuvailtu tehneen työtä kuumeisella tavalla niin kauppaliikkeensä kuin kirjallisten töidensäkin kanssa. Loppuun palamisen vaara ei varmaankaan ollut liioiteltua.

Canthin viittaus luonnonlakiin, jota ei saanut rankaisematta rikkoa, kertoo ajan lääketieteellisten käsitysten sidoksista kulttuurihistoriaan. Ihminen ja erityisesti nainen nähtiin luonnonolentona, johon vaikuttivat yhä voimallisesti eläimelliset vietit ja vaistot, joita tuli pyrkiä hallitsemaan. Naisen tuli itseään suojellakseen pysytellä kodin piirissä. Pelättiin, että julkinen elämä paitsi rasittaisi naista liikaa, myös altistaisi hänet monille turmeleville vaikutuksille, joille nainen oli miestä alttiimpi ja voimattomampi.  Kunnianhimoisten, julkisessa elämässä toimivien naisten elämän nähtiin siis olevan täynnä riskejä, ja Canth tiedosti tämän. Lääkärit varoittivat kouluttautumisen ja työnteon aiheuttavan naisille hermosairauksia – syömishäiriöitä, hysteriaa ja neurasteniaa, sterilisaatiota sekä itsemurhia. Sairaus oli siis monella tapaa naiskirjailijan uran ja identiteetin kääntöpuoli.

Vaikka jälkikäteen on helppo havaita, että kysymys oli vallasta ja maskuliinisen hegemonian pyrkimyksestä rajoittaa kirjoittavia ja julkisessa elämässä toimivia naisia, Canth ja hänen aikalaisensa kokivat riskit todellisina ja uhkaavina. Canth itse kapinoi lääkärien määräyksiä vastaan ja jatkoi kirjoittamista ja ihmisten tapaamista, mutta pelkäsi kuitenkin hermotaudin pahenevan tämän takia. Viimeisinä vuosinaan Canth kärsi monenlaisista vaivoista, kuten sydämen tykytyksistä, vatsavaivoista, reumatismista ja sokerin heittelehtimisestä. Puoli vuotta ennen kuolemaansa hän valitteli kirjeessä Emilie Bergbomille voimattomuuttaan ja unettomuuttaan, mutta tunnusti olevansa sittenkin eniten huolissaan hermosairaudesta: ”Eikä nämä niin kovin vaikeita olisi, kun ei vaan olisi tuo pelko pahemmasta. Se on hermotaudin yltymistä, jota minä nyt pahimmasti pelkään.” (Kannila 1973: 700–701). Hermosairauden katsottiin voivan aiheuttaa aivojen tulehdustilan, joka johti nopeasti kuolemaan. Myös Minna Canthin mies oli kuollut aivojen ”tulistukseen”.

Sairastettuaan viimeisen vuoden liki vuoteenomana Minna Canth oli toukokuun alussa 1897 parempana ja läheiset uskoivat hänen jo toipuvan. Snellmanin päivänä 12.5.1897 Canth oli ollut hoitajansa kanssa Kuopion tuomiokirkon puistossa kävelyllä. Iltapäivällä hän kuitenkin sai niin voimakkaan sydänkohtauksen, ettei paikalle haettu lääkärikään voinut häntä enää auttaa. Minna Canth oli kuollessaan 53-vuotias.

 

Kirjallisuutta

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth (Otava, 2014)
Minna Maijala: Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa (SKS, 2008)
Helle Kannila (toim.): Minna Canthin kirjeet (SKS, 1973)

 

Naiskirjailija ja kirjoittamisen hinta