Minnan salonki

Kanttilan kaupat

Kanttila Minna Canthin aikaisessa asussa

Elintarvikekauppa eli yläpuoti sijaitsi Kuninkaankadun puolella, kangaskauppa eli alapuoti nykyisen Minna Canthin kadun puolella, vaalean Kanttilan talon vieressä.

Minna Canthin talo pihan puolelta

Kanttilan piha

Kanttilan kauppoja oli kaksi: yläpuoti eli Kanttilan talon kulmauksessa oleva päivittäiselintarvikkeita myyvä kauppa sekä kankaita myyvä alapuoti. Alapuoti – Tampereen lankakaupan -nimellä  aluksi tunnettu – oli Minna Canthin isän, Gustaf Johnsonin ja hänen yhtiökumppaninsa itsenäisesti hallitsema noin vuodesta 1861 lähtien.[1] Yritys päätyi kuitenkin konkurssiin 1873 muun muassa nälkävuosien (1867–68) ja puuvillan hinnannousua seuranneen vähittäiskaupan vähentymisen vuoksi. Yhdysvaltojen sisällissodan (1861–65) pitkäaikainen vaikutus puuvillantuotantoon koettiin siis Kuopiossa asti. Kanttilan talon ja tontin osti velkaa tehden Minnan puoliso Ferdinand Canth vuonna 1874, mikä tarkoitti sitä, että perheen kaupan pito saattoi jatkua – vastuussa tosin oli isän sijasta Minnan Augusta-sisar  ja myynnissä kankaitten lisäksi elintarvikkeita, etenkin jauhoja. [2] Augustan mentyä naimisiin 1877 ja muutettua Helsinkiin kaupanpito jäi Minnan iäkkään äidin Ulrikan (s. 1811) ja Kuopion lyseota käyneen Gusti-veljen vastuulle.

Ferdinand Canthin kuoltua ja Minnan muutettua lapsineen Kuopioon alkukeväästä 1880 Minna astui kaupanpidon johtoon, vaikka kauppaa virallisesti käytiin – ja liikekirjeet kirjoitettiin – Ulrika-äidin nimissä. Kanttilan kangaskauppa toimi näihin aikoihin lähinnä vain välityskauppana, jossa kankaita myytiin toisten laskuun perheyrityksen saadessa myynnistä provision. Vähitellen lehtorinleski Canth kuitenkin alkoi solmia suoria liikesuhteita tavaroiden valmistajiin, kangastehtaiden omistajiin ja toimittajiin.[3] Vuonna 1881 Minna Canth jätti elinkeinoilmoituksen Kuopion maistraattiin kangas- ja asusteliikkeen avaamisesta, mikä merkitsi hänen itsenäisen kauppiasuransa virallista alkua. Samana vuonna hän otti 4000 markan lainan liiketoimintansa rahoittamiseksi.[4]  

Kaupanpidon käytännön hallinta oli jakautunut selkeästi kahteen: yläpuodin elintarvikemyymälä oli Gusti-veljen vastuulla, alapuodin kangaskauppa Minnan. Yläpuoti ei menestynyt osin äidin hieman leväperäisen kaupanpidon vuoksi. Gusti joutui 1884 lisäksi vaikeuksiin maksamattoman vekselin vuoksi, minkä kuitattuaan Minna hallitsi myös yläpuotia. Pian hän kuitenkin saattoi jättää kauppojen päivittäisen hoidon vanhimpien tyttäriensä huomaan. Anni ja Elli olivat Kuopioon muutettaessa jo teini-ikäisiä, joten heidän osallistumisensa perheyrityksen hoitoon koulun ohella oli itsestään selvää. Kolmanneksi vanhin tytär, kauppakoulunkin käynyt Maiju muisteli vuonna 1936 tehdyssä radiohaastattelussa  äitinsä kaupanpitoa mm. näin:

Äitini oli mielestäni kauppiaana käytännöllinen, työteliäs, kaukonäköinen ja varovainen. Arkipäivisin hän varasi ajan kymmenestä kahteen yksinomaan liikeasioille. Ensitöikseen hän tarkasti seinällä metallikoukussa riippuvat Finlaysonin ja Tampereen Liinatehtaan laskut ja erotti sinäpäivänä maksettavaksi lankeavat pöydälle, samoin toisten toiminimien laskut, jotka pahvikantisessa rekisterissä aakkosjärjestyksessä riippuivat seinällä [...] Äitini itse kirjoitti saatekirjeet, kävi kaupassa katsomassa ja kuulemassa tarvittiinko jotain tavaraa tilata, tarkasti tulleen posti ja lähetti menevät kirjeet postiin. Postikuitit säilytettiin laskujen vieressä seinään naulalla kiinnitetyssä käärerihmassa, jonka päässä oli parsinneula, millä kuitit helposti vedettiin rihmaan ja säilyvät siinä erinomaisesti. [5]

Vaikka kuvaus saattaa antaa vaikutelman varsin harrastelijamaisesta kaupanpidosta – ainakin toimistotarvikkeiden osalta – ovat Minna Canthin liikeuraa tarkastelleet elämäkerturit arvioineet Minnan liikemiestaidot varsin korkealle. Nummelan (2004) mukaan Minna oli tosin kauppiaana äärimmäisen varovainen – hän ei ottanut riskejä eikä halunnut ostaa velaksi. Hänellä oli toki isän, äidin ja veljen kaupanpidoissa varoittavat esimerkit. Edellä siteeratussa haastattelussa vuodelta 1936 Maiju-tytär kertoo, että äiti Minna kävi itse katsomassa Kuopioon tulleitten myyntiedustajien kankaat, teki tilaukset ja "punnitsi ja mietti tarkoin, ettei tulisi liian suuria varastoja". Varastoissa olevat kankaat oli siis pääosin aina jo maksettu – ne olivat pääomaa.

Vanhimman tyttären Annin muutettua lääkäriksi opiskelevan miehensä Väinö Levanderin kanssa Helsinkiin, perustettiin sinne Kuopion liikkeen "filiaali", sivuliike, jota Levanderin hoitivat. Kauppa sijaitsi Itäisellä Heikinkadulla eli nykyisellä Mannerheimintiellä, Stockmannin korttelissa, ja menestyi kohtalaisesti. Se oli toiminnassa kuitenkin vain nelisen vuotta, 1887–1891.[6]


[1] Gustaf Johnson siirtyi Finlaysonin työnjohtajasta Finlaysonin liikkeenpitäjäksi Kuopioon 1853.

[2] Nummela 2004, 35–36, 51–53, 64–65.

[3] Gusti-veli oli anonut ja saanut kauppiaanoikeudet jo 1872. Nummela 2004, 53.

[4] Nummela 2004, 100–101,  104.

[5] Haastattelu on litteroitu otsikolla Muistoja Minna Canthista 19.3.1936 (sivut 3–5).

[6] Nummela 2004, 132–133. Ks. myös Minna Canthin kirje Finlaysonille 20.5.1891, ELKA 1891: I Ea109.