Minnan salonki

Liikekirjeenvaihtoa Finlayson oy:n kanssa

Maisema tuomiokirkon tornista

Minna Canthin kaupat kuvassa etualalla (kuvattu vuosien 1889 ja 1893 välillä)

Minna Canth kävi liikekirjeenvaihtoaan melkein yksinomaan ruotsiksi. Esimerkiksi kun Maiju-tytär kirjoitti 1890-luvun alussa tilauskirjeitä äitinsä puolesta, hän kirjoitti suomeksi.[1] Liikekirjeet ovat yleensä epäpersoonallisia ja niiden asiasisältö koostuu pääosin tilaukseen ja laskutukseen liittyvistä asioista. Kirjeitä ei ole säilynyt kattavasti. Emimerkiksi Vaasan puuvilla Oy:n arkistoa tuhoutui tulipalossa, joten tämän liikesuhteen osalta on säilynyt vain kahdeksan Minna Canthin kirjoittamaa ruotsinkielistä lyhyttä liikekirjettä, joihin joko sisältyy tai on oheistettu tilauslista. Joskus tilattu tavara ei vastannut toivomuksia.  Kirjeessä, joka on päivätty 14.11.1888, rouva Canth valittaa Vaasan puuvilla Oy:n asiamiehelle sitä, että hänelle on pyynnön vastaisesti toimitettu lasten eikä aikuisten puuvillanenäliinoja.  

Kangaskauppiaana Minna Canth oli ostajapuolena tuotteissa, joiden valmistaminen on nykykatsannossa osin eettisesti arveluttavaa. 1800-lopun kutomateollisuus takasi työläisille ehkä varman, mutta hyvin niukan leivän. Työläisten päiväansiot liikkuivat puolentoista markan tienoilla, päivät olivat taatusti pidempiä kuin kahdeksan tuntia ja tehtaissa työskenteli myös lapsia. Alle 12-vuotiaitten tehdastyö kiellettiin Suomessa vasta 1890.

Mitään kritiikkiä liikekirjeissä ei Minna Canth tietenkään esitetä, vaikka hänen sosiaalinen omatuntonsa oli herkkä.  Arvomaailma saattoi kuitenkin vaikuttaa liikekumppanin valintaan. Heinäkuussa 1889 Minna Canth kyselee kirjeessään Finlayson Oy:lle voisiko saada nähtäväksi tehtaan sairausavustuskassan järjestyssääntöjä kertoen, että tarkoitus olisi myös Kuopiossa järjestää sellainen avustusmuoto työläisille.[2] Kuopioon oli perustettu 1887 työväenyhdistys, jonka jäseninä oli etenkin opettajia, rouvia, neitejä, lehtimiehiä ja muuta porvaristoa. Minna Canthin nimi esiintyy muutaman kerran pöytäkirjoissa vuodesta 1890 lähtien. Esimerkiksi 23.11.1890 hänet valittiin köyhille jouluapua keräävään toimikunnan puheenjohtajaksi. Kuopion työväenyhdistyksessä keskusteltiin myös työajoista. Kolmentoista tunnin työpäivää pidettiin liian pitkänä ja jotkut kannattivat 11 tunnin, toiset 12 tunnin työpäivää (24.5.1891). Työväenyhdistyksessä pidettiin myös esitelmiä, järjestettiin huviretkiä, koottiin tietoja työttömyydestä ja työväen oloista. Sairausavustuskassakin oli perustettu.[3]

Finlaysonin tehdas oli aikansa mittapuulla työläisiään arvostava, mutta se oli sinänsä itsestään selvä liikekumppani Minna Canthille tietysti jo hänen isänsä työhistorian vuoksi. Minna Canthin liikekirjemateriaali on näin ollen erityisen runsas nimenomaan Finlayson Oy:n asiamiesten osalta. Vuosina 1882–1891 Minna Canth kirjoitti yhtiölle yli 400 kirjettä ja lähetti lisäksi sähkeitä.  Hän osasi myös tarvittaessa esittää vaatimuksia, kuten pelatessaan Saastamoinen Oy:ltä tulleella tarjouksella – liittäen jopa mukaan Saastamoisen kirjeen – ja kiristäen samoja ehtoja Finlaysonilta. Hän huolehti siitä, että Helsingin filiaali, Anni-tyttären ja hänen miehensä pitämä kauppa saivat samat alennukset.[4] Liikesuhteen vahvistuessa Minna aina vuoden ensimmäisessä kirjeessä toivotti vastaanottajalle hyvää uutta vuotta (esimerkiksi kirje Finlaysonille 12.1.1889).

Liikekirjeiden määrän nousu 1880-luvun puolenvälin jälkeen kertoo Minna Canthin kangaskaupan lisääntyneestä liiketoiminnasta. Kun hän lähettää vuonna 1887 Finlaysonin tehtaalle 46 kirjettä ja 13 sähkösanomaa, kasvaa määrä vuonna 1888 peräti 85 kirjeeksi. Hän saattoi tilata oman tilauksen ohella tavaraa myös Helsingin filiaalin varten. Levanderit tilasivat tuotteita myös suoraan Finlaysonilta.

1890-luvun alussa Suomen taloudessa koettiin lama, kun ulkomaankauppa, etenkin sahatavaran vienti Englantiin ei vetänyt. Lisäksi vuodet 1890 ja 1891 olivat katovuosia. Kotimaankauppa näivettyi ja liikkeitä meni konkurssiin. Tämä heijastui Minna Canthin muuten yleensä asiassa pysyttelevissä liikekirjeissä Finlaysonille. Hän mainitsee konkurssien suuren määrän syksyllä 1891 (1.9.1891) ja valittaa muutenkin huonoja aikoja (24.9.1891, 8.12.1891). Tyttärelleen Ellille, joka opiskeli Sveitsissä, hän mainitsee useaan kertaan Kuopion kauppahuoneitten konkurssit, kuten kirjeessä 24.5.1891 (s. 6–7): "Anna Laukkasen veli täällä teki konkurssin ja siinä tuli meillekin vahinkoa vähän päälle 400 m[arkkaa]. Saa kiittää onneaan, että on päässyt sillä. Eräs Huuskonen täällä niinikään teki konkurssin ja siinä tuli Smirnoff kärsimään 13 500 m[arkkaa]. Smirnoff taitaa sen johdosta myöskin heittää vanttuut pöytään."

Minna Canthin ei tarvinnut kuitenkaan "heittää vanttuita pöytään" eli luopua liikkeidenpidosta, vaan hän saattoi rahoittaa lapsiensa kallista opiskelua niin ulkomailla kuin Suomessa.

Liikekirjeet koskevat liikeasioita, mutta joskus ne sivuavat Minna Canthin elämän tapahtumia. Maaliskuun 1887 lopussa kirjoittamansa kirjeen Finlaysonille hän aloittaa: "Återkommen från min resa, skyndar jag att öfversända liqvid [...]" Kyse oli yli kahdeksantuhannen markan summasta, joka oli hieman myöhässä. Matka johon hän viittaa, on mahdollisesti se voimakasvaikutteinen Helsingin matka, jolloin hän oli kuunnellut ruotsalaisen kirjailijan Gustaf af Geijerstamin siveellisyyskysymyksiä käsitteleviä esitelmiä. Geijerstamin mielestä esimerkiksi prostituutio oli vallitsevan sukupuolisiveellisyyden kannalta välttämätön käytäntö. Tästä nousi kohu ja muun muassa Minna kirjoitti asiasta vastineita (Helsingfors Dagblad -lehti 8.3.1887).[5] Juhani Aho puolestaan arvosteli Savo-lehdessä 17.3.1887 ilmestyneessä satiirisessa kirjoituksessaan "Hyvä päivä – kirvesvarsi" noussutta mediakohua käyttäen ilmaisua "naisten logiikka" ja mainiten muun muassa Minna Canthin nimeltä.                      

Täysin varmaa ei ole, että Finlaysonille lähetetty kirje viittasi Helsingin matkaan. Geijerstam esitelmöi nimittäin Helsingissä jo helmi-maaliskuun vaihteessa (21.2.–4.3.1887) ja Finlaysonille lähetetty kirje on päivätty vasta 23.3.1887.  Sinänsä mielenkiintoista on se, että samana päivänä, kun Minna kirjoitti tämän kylmänjärkevän liikekirjeen Finlaysonille (kirje tosin alkaa siis epätavallisella viittauksella matkaan) hän laati lyhyen kirjeen Juhani Aholle sanoen tämän Savo-lehdessä julkaistun kirjoituksen johdosta tuttavuutensa irti. Edelleen samana päivänä hän pohdiskeli asiaa kirjeissään Lucina Hagmanille ja Emilie Bergbomille.[6] Joka tapauksessa voi sanoa, että Geijerstam-kohu kaikkinensa saattoi häiritä Minna Canthin keskittymistä liikeasioihin maaliskuussa 1887.

Huhtikuussa 1888 hän kertoo Finlaysonille kirjoittamassaan kirjeessä laskun viivästyneen "till följa af sjukdomsfall" (19.4.1888). Saman päivän kirjeessä kustantaja Werner Söderströmille hän mainitsee sairautensa, joka oli estänyt kirjeen kirjoittamisen. Kauppis-Heikille kuukautta aiemmin kirjoitetussa kirjeessä Minna valitti rahanmenoa: "Rahaa, rahaa! Sitä kysytään. Tässä kuussa vielä parituhatta. Ensi kuussa 12 tuhatta ja Toukokuussa 15 tuhatta! Voi, herra, kuinka nuo summat näyttävät suurilta aina kuin yöllä herään. Ja joka yö ne minut herättävät. Kun valmistuisi tuo rautatie, ettei tarvitsisi pitää niin suurta tavarastoa."[7] Savon rata Helsingistä Kuopioon valmistuikin seuraavana vuonna (1889). Syyskuussa 1889 Finlaysonin tuotteita toimitettiin Minnan kauppaan rautateitse (liikekirje Finlaysonille 28.9.1889). Sitä ennen tavaroiden kuljetus oli pitänyt järjestää ajomiesten avulla. Kirjeissä Finlaysonille mainitaan mm. ajomiehet Söderberg, Petter Roininen ja Wilhelm Kinnunen.[8] 

Liikekirjeitä selatessa ohi vilahtavat tilattavien kankaitten nimet. Tukeva, yleensä kuvioltaan pieniruutuinen gingham-kangas oli yksi Minna Canthin vakiotilauksia. Gingham oli käyttökelpoista valmistettaessa erilaisia naisten työvaatteita, kuten sairaanhoitajien asuja. Konkreettiseksi kangaskaupan materiaali tulee toukokuussa 1889 kirjoitetussa kirjeessä, jossa tavanomaisen tilauslistan lisäksi on mukana palanen toivottua puuvillakangasta (liikekirje Finlaysonille 27.5.1889). Tämän yli 120 vuotta vanhan kankaanpalasen (2 x 10 cm) pohjaväri on harmaa, mutta ruutukuvio pitää sisällään lempeitä ruskean, keltaisen ja roosan sävyjä.  Se on tuulahdus ajalta, jolloin vaatteet ommeltiin pääosin käsin ja liikekirjeet allekirjoitettiin adjektiivilla "Högaktningsfultt": "sisällyttäen tähän mukaan näytekappaleen kauniista puuvillakankaasta on minulla kunnia piirtää kunnioittavasti Minna Canth.[9]


[1] Maijun kirjeet Finlaysonille 7.1.1891 ja 16.1.1892. ELKA Ea 115.

[2] "[...] huruvida tryckte stadgar finnes för sjukkassan vid HHs fabrik och om i sådant fall vi vågade anhålla om ett exemplar af detsamma." Kirjeen päiväys on 9.7.1889. Seuraavissa kirjeissä (5.8. ja 3.9.1889) Minna Canth ei asiaan enää palaa.

[3] Työväen arkisto, Kuopion työväenyhdistyksen pöytäkirjat ja kertomuset 1887–1897 (363.2 (471). Kokouksen pöytäkirjassa 26.3.1893 oli luettelo henkilöistä ja perheistä, jotka olivat saaneet Harjulasta leipäapua. Todettiin, että apua oli annettu myös sellaiselle, "joka ei työhön viitsinyt mennä". Ehdotettiin jakoa 15 vaivaishoitopiiriin, jossa kussakin olisi kaksi piirimiestä. Minna Canth valittiin yhden tällaisen piirin valvojaksi.

[4] Kirjeet Finlaysonille alennuksesta: 9.9.1884, 2.11.1885 ja filiaalin asioista: 9.8.1888. ELKA.

[5] Minna Canth kirjoitti aiheesta myös huhtikuussa 1887 ilmestyneeseen Valvoja-lehteen.

[6] Kannila 1973, nrot 182 (Aholle), 183 (Hagmanille) 184 (Bergbomille) ja 185 (Aholle). Juhani Aholle kirjoitetuista kirjeistä (23.3. ja 31.3.1887) on tallella vain kirjekonseptit.

[7] Kannila 1973, nro 224 (20.3.1888).

[8] Kinnunen (Kirje Finlaysonille 18.12.1882), Söderberg (20.4.1886) ja Roinen (22.3.1889).

[9] " [...] inneslutande häruti ett st. [stycke] proflapp å vackert bomullstyg har äran teckna Högaktningsfultt Minna Canth."

Liikekirjeenvaihtoa Finlayson oy:n kanssa