Minnan salonki

Esimerkkejä Minna Canthin teosten vastaanotosta

Agathon Meurman Työmiehen vaimosta (Finland 1.2.1885) 
Työmiehen vaimon arvioinut Suomalaisen puolueen johtohahmo Agathon Meurman syytti Minna Canthin näytelmää epärealistisuudesta. Hänen mukaansa voimakkaat tunneliikutukset kuuluivat yläluokan salonkeihin, eivätkä olleet totuudenmukaisia köyhillä. Minnan ystävä Elisabeth Stenius vastasi lehdessä Meurmanin arvioon ja vakuutti, että kansannaisten tunteet ovat yhtä herkkiä kuin sivistyneiden.

Aamulehti Hannasta 14.12.1886 
Aamulehden arvostelija kertaa arviossaan Canthin Hannan julkaisuvaiheita. Canthin kustantaja Werner Söderström oli pyytänyt käsikirjoituksesta arvion pastori Elis Bergrothilta, jonka mukaan teos ei sopinut painettavaksi. Söderström siis kieltäytyi, mutta ajan ruotsalaiset sanomalehdet puolustivat Canthia julkisessa sanomalehtisodassa, joka asiasta seurasi. Lopulta teoksen kustansi G. W. Edlund.

Kasper Järnefelt Salakarista (Savo 29.12.1887) 
”Ovatko luonteet luonnolliset? Onko henkilöitten kehitys johdonmukainen? Siitä vastauksesta, minkä teos itse näihin kysymyksiin antaa, riippuu tavallisesti, miten pysyvä arvo sillä on kirjallisuuden aarreaitassa.” Kasper Järnefelt arvioi joulukuussa 1887 Savossa, ettei Canthin Salakari-novelli tavoita ajan sielutieteellisen romaanin ihanteita. Minna Canth oli keväällä 1887 irtisanoutunut tuttavuudesta Ahojen ja Järnefeltien kanssa, ja he nöyryyttivät Canthia Juhani ja Pekka Ahon toimittamassa Savo-lehdessä.

”Kovan onnen lapsi”! Savo 15.11.1888 
Marraskuussa 1888 Juhani Aho arvioi tuoreeltaan Canthin näytelmän Kovan onnen lapsia, jonka näytännöt lopetettiin yhden kerran jälkeen. Arvostelun mukaan näytelmä oli yhtä ”sekasotkua ja humbugia”. Todellisuudessa Aho ei ollut edes nähnyt näytelmää, vaan kuullut siitä Elisabeth Järnefeltiltä, joka oli sydänjuuriaan myöten vihastunut Canthiin.

Kauppa Loposta Uusi Suometar 18.9.1889 
Uuden Suomettaren arvostelija on perin juurin järkyttynyt Canthin Kauppa Loposta. ”En muista koskaan lukeneeni mistään luonteesta, joka olisi ollut kaikin puolin yhtä haisevan iljettävä kuin tämä kaikenlaiseen riettauteen tahrattu irvikuva naisekseen. – – Lukija ei tiedä, kumpiko enemmän pöyristyttää, sekö, että on semmoinen kuva maalattu muka oman kansan riveistä, vai sekö, että on kirjoittajia, jotka rohkenevat sellaista yleisölle syöttää. Ja vielä enemmän hirvittää ja surettaa se tieto, että meillä tuommoisten ilkeäin irvikuvien maalaaja on nainen.”

O. E. Tudeer Papin perheestä (Valvoja 3/1891) 
Arvostelijat ylistivät Papin perhettä. ”Tekijää on totisesti onnitteleminen siitä, että hänen innokas, ihannetta tavotteleva mielensä on riitaisten tunteiden rajuista myrskyistä päässyt sille katsomuskannalle, jolta hän Papin perheessä sopusointuisesti, lempeästi arvostelee ja selvittää elämän ristiriitaisuuksia,” kirjoittaa Valvojan arvostelija O. E. Tudeer maaliskuussa 1891. Canth itse piti Papin perhettä laimeana ja voimattomana.

O. E. Tudeer Sylvistä (Valvoja 7-8/1893) 
Monia Canthin teoksia puolustanut O. E. Tudeer ei ymmärtänyt Canthin Sylviä. Hän ihmettelee näytelmää Valvojan arvostelussaan elokuussa 1893 ja tulee tulokseen, että se on ”romanttisen maailmankatsomuksen lapsi”. Tudeerin mukaan Sylvi on perin omituinen teos, koska päähenkilö Sylvin intohimoinen rakkaus saa Canthilta hänen mielestään niin ylimyötätuntoisen ja siksi yksipuolisen käsittelyn.

Minna Canthin muistolle omistettu Nuori Suomi -albumi 1897 
Minna Canthin muistolle omistetussa Nuori Suomi -albumissa 1897 ajan kirjailijat ja kriitikot muistelevat Canthia ja arvioivat hänen merkitystään. Artikkelissaan ”Minna Canth näytelmäkirjailijana” Kasimir Leino nostaa hänet ylitse muiden: ”Draamallinen kirjailija oli Minna Canth par préférance. Eikä häneltä tällä alalla voi kukaan ’nuoren Suomen’ kynäniekoista etusijaa riidellä.”

Esimerkkejä Minna Canthin teosten vastaanotosta