Minnan salonki

Epäilijä ja uusi maailmankuva

Novellissa Eräänä sunnuntaina (Ote Elna Ikäheimon päiväkirjasta) (1889) melankoliasta ja rauhattomuudesta kärsivä minäkertoja lähtee etsimään mielenrauhaa kirkosta. Siellä hän tulee kuitenkin vain levottomammaksi kuunnellessaan papin tuomitsevaa saarnaa. Hän nousee ja lähtee kesken pois. Luonnon keskellä, katsellessaan mäen huipulta alhaalla levittäytyvää kaupunkia, hän vihdoin rauhoittuu. Hän katselee sairaalaa, jonka pihalla huomaa lääkärin pistäytyvän. Lääkäri rinnastuu kertojan ajatuksissa Kristukseen, joka lähestyi sairaita ja syntisiä tuomitsematta: ”Hän, ruumiin lääkäri, ei sairaita kammonnut eikä tuominnut. Hän etsi heitä, meni heidän luokseen, hoiti, auttoi, paransi.” Lääkärin myötätuntoisuus ja taistelu kärsimystä vastaan korostavat kirkossa saarnanneen papin kovuutta ja suvaitsemattomuutta. ”Missä ovat meidän aikamme sieluin lääkärit?” kertoja huudahtaa. Kuka näkee ihmisten sielun hädän ja pyrkii lievittämään sitä, Canth kysyy.

Minna Canth kävi keskusteluja uudesta maailmankuvasta erityisesti nuorten ystäviensä kanssa. Hän oli palkannut lyseolaispoikia antamaan tyttärilleen opetusta aineissa, joita tyttökoulussa ei opetettu, ja pian nuoret perustivat Oras-seuran, joka kokoontui Kanttilassa lauantai-iltaisin. Seuran ajatuksena oli kirjallisten harrastusten herättäminen ja siellä paitsi valmistettiin pieniä esityksiä, myös keskusteltiin vilkkaasti uudesta maailmankuvasta. Minna Canth oli aktiivisesti mukana seuran kokoontumisissa. Usein hän kertoi nuorille, mitä hän oli viikon varrella lukenut ja sitten siitä keskusteltiin. Monista seuran jäsenistä tuli Minna Canthin ystäviä ikäerosta huolimatta. Uuden maailmankuvan omaksumisen kannalta Oraksen merkitys oli Canthille suuri. Juuri oraslaisten kanssa hän kävi kiinnostavimmat keskustelut ja kehitti näin omaa käsitystään asioista. Maini Levanderin kanssa Canth keskusteli kirjeitse monista uusista teorioista ja aatteista, ja luonnontieteistä kiinnostuneesta Levanderista tulikin myöhemmin eläintieteen professori. Juhani Ahon nuorempi veli Kaarlo Brofeldt, eli Kalle Aho, oli Canthin tyttöjen latinanopettaja ja aktiivinen oraslainen. Canthin kirjeet Kalle Brofeldtille ilmentävät voimakkaasti murrosta, joka oli tapahtumassa näiden kahden sukupolven välillä. Uskonnollisuus oli jäämässä taakse ja sen tilalle oli astumassa kylmä järki ja kokeellinen, luonnontieteistä mallia ottanut tieteenihanne, joka muutti radikaalisti myös käsitystä ihmisestä ja tämän psykologiasta.

Keskustellessaan nuorten ystäviensä kanssa uudesta luonnontieteellisestä maailmankuvasta Canth pyrki usein pitämään kiinni uskostaan ja puolustelee idealismiaan. Canthin oma ihanne oli Ernst Renanin pyrkimys yhdistää luonnontieteellistä maailmankuvaa uskontoon. Renanin mukaan tiede kuului järjen alaan, kun taas uskonto oli tunteen asia. Canth ei siis suinkaan hylännyt uskontoa, vaikka omaksui uuden luonnontieteellisen tavan käsittää maailmaa. Hän oli päinvastoin huolissaan nuorista ystävistään, joiden pelkäsi olevan kallellaan ateismiin. ”Täytyykö sinun olla aikakautesi lapsi?” hän kysyi Kalle Brofeldtiltä huolissaan toukokuussa 1884 (Kannilta 1973: 144). Canthin uskonnonfilosofiset pohdinnat antoivat Kalle Brofeldtille vaikutteita myös kaunokirjalliseen työhön. Hän kirjoitti kirjailijanimellä Kalle Aho näytelmän Epäilijä (1886), jossa vastakkain asettuvat pappi ja lääkäri.

Ahon Epäilijän päähenkilö on pappi Antti, joka alkaa päillä uskoaan. Hänen ystävänsä lääkäri puolestaan ei pohdi uskontoa, vaan keskittyy tekemään työtä kärsivien parissa. Aholla oli vaikeuksia saada näytelmäänsä esitetyksi. Suomalainen teatteri ei ensin ottanut näytelmää ohjelmistoonsa peläten sen aiheen olevan liian radikaali, vaan esitti sen vasta vuonna 1889. Canth kirjoitti ystävänsä näytelmästä ennakkoon arvostelun Keski-Suomeen ja yritti selittää, kuinka se pitäisi ymmärtää. Canthin mukaan pappi ei Ahon näytelmässä voi vaihtaa uskoaan lääkärin ”kylmään järkeen”, koska hänen uskonnollisuutensa perustuu tunteelle. Canthia itseään voidaan verrata näytelmän epäileväiseen pappiin, jonka täytyy ratkaista, kuinka vanha ja uusi sovitetaan yhteen.

 

Epäilijä ja uusi maailmankuva