Minnan salonki

Vapaa ajattelu

Kärsimyksen ja uskonnon suhde oli Canthille loputon pohdinnan aihe niin teoksissa kuin henkilökohtaisessa elämässäänkin, eikä hän löytänyt siihen koskaan lopullista vastausta. Sen sijaan hän tuli uskonnon ja yhteiskunnan suhteen vakaumukseen, että uskonto ja valtio oli erotettava toisistaan. Minna Canth allekirjoitti ensimmäisten joukossa Suomen Uskonvapaus- ja Suvaitsevaisuusyhdistyksen kutsumusasiakirjan vuonna 1887. Kyseessä oli vasta perusteilla ollut yhdistys, joka ajoi muun muassa valtion ja kirkon erottamista toisistaan, koska ”kristillisyyden henki on vapautta” ja ”kaikellainen uskonto on olennoltansa omantunnon ja sydämen asia, joka perustuu ainoastaan yksityis-ihmisen vapaaseen vakaumukseen eikä ole ulkonaisten pakkokäskyjen kautta herätettävissä”. Yhdistyksen kannattajat eivät olleet ateisteja, vaan he kannattivat uskonnon vapautta kaikkein uskontokuntien kannattajille. Asiakirjan ensimmäisessä kappaleessa todetaankin, että ”uskonto on ihmisen syvin tarve, se lähde, josta koko hänen elämänsä saapi korkeampaa valaistusta ja josta hän voipi hankkia lohdutusta elämän vastuksissa, voimaa hyvään ja rauhaa kuolemassa”. Canthin lisäksi muita asiakirjan allekirjoittajia olivat mm. Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri Rosina Heikel, tunnettu naisasianainen Adelaide Ehrnrooth sekä filosofian professori Wilhelm Bolin, joka oli myös Ludvig Feuerbachin ystävä. Kutsumusasiakirjan liitteenä mainitaan olleen yhdistyksen sääntöehdotus ja nimienkirjoituslista jäsenien keräämistä varten. Jäsenkeräyksen jälkeen tarkoitus oli pitää Helsingissä yleinen kokous, jossa säännöt hyväksyttäisiin ja yhdistys lopullisesti perustettaisiin. Senaatti ei kuitenkaan vahvistanut yhdistyksen toimintalupaa ja näin nämä varhaiset vapaa-ajattelijat jäivät ilman järjestäytynyttä yhdistystä.

Vapaa ajatustenvaihto uudesta tieteellisestä maailmankuvasta ja yhteiskunnasta ei kuitenkaan tyrehtynyt yhdistyksen puutteeseen. Uusia aatteita esiteltiin ja niistä keskusteltiin vilkkaasti sanomalehtien palstoilla, vaikka usein niitä koskevia artikkeleita oli vaikea saada läpi lehdistössä. Juhani Aho teki vuonna 1888 Savo-Karjalaisessa osakunnassa aloitteen vapaamielisen lehden perustamisesta, mutta hanke ei saanut kannatusta. Seuraavana vuonna Minna Canth perusti Savo-lehden toimittajan A. B. Mäkelän kanssa Kuopiossa Wapaita aatteita -lehden kyllästyttyään muiden lehtien haluttomuuteen julkaista uutta maailmankuvaa käsitteleviä artikkeleita. Lehden tarkoituksena oli tuoda esiin erityisesti uudenaikaisia ajatuksia, joita se koki vallassaolijoiden haluavan piilottaa ja tukahduttaa. Keskiössä olivat juuri yhteiskunnalliset ja uskonnolliset kysymykset. Ihmiset haluttiin eurooppalaisten vapaa-ajattelun pioneerien ihanteiden mukaisesti vapauttaa ”holhouksen alaisuudesta” ja antaa heille tietoa asioista, jotta he voisivat ajatella ja päättää kantansa itse.

Wapaita aatteita alkoi ilmestyä heinäkuussa 1889. Ensimmäisen puolen vuoden aikana sen numeroissa käsiteltiin muun muassa luonnontieteellistä maailmansyntyteoriaa, darwinismia ja uskonnon opetusta kouluissa. Jo ensimmäisessä numerossa esiteltiin laajasti tolstoilaisuutta, venäläisen Leo Tolstoin uskontokriittistä ajattelua artikkelissa ”Kristinopin ydin unhotettu”.