Minnan salonki

Ferdinandin kirjallinen tuotanto ja suomen kielen taito

Kuumailmapallo

Kuumailmapallo teoksessa Luonnon-opillinen Oswiitta kansakoulujen tarpeeksi.

Ernst Bonsdorff mainitsee edellä siteeratussa elämäkerrassaan Ferdinand Canthin laatineen yhden "pienen oppikirjan".[1] Vuonna 1867, jolloin Ferdinand ja Minna olivat olleet naimisissa jo kaksi vuotta ja Anni syntynyt, ilmestyi 98-sivuinen "Physikin opasto. Alkeisopetuksen tarpeiksi", jonka oli "toimittanut J.F.C.". Se oli "68 puupiirtoksella selitetty". Lucina Hagmanin mukaan piirrokset olivat Minnan tekemiä.[2] Osa voikin olla, mutta esimerkiksi monimutkaisen kellokoneiston (s. 24) ja kuumailmapallon (s. 41) kuvat ovat todennäköisesti otettu jostakin oppikirjasta, jota on käytetty teoksen esikuvana. Varhaisissa oppikirjoissa oppikirjan tekijän oli usein myös keksittävä asioille suomenkielinen nimi. Vakiintuneita suomenkielisiä termejä kun ei ollut. Ukkosenjohdatinta nimitetään teoksessa ukonsyöttimeksi (s. 84), ilmiö on pelkkä 'ilmi' ja professori murteelliselta kuullostava 'rohwessori'. Teos päättyy runolliseen kuvaukseen revontulista: "Usein leimuelee meidän pohjoinen taiwas liehuwana liekkinä, nostaen säihkywät säteet pohjolan periltä. [...] Tämä kaunis ilme tunnetaan Pohjosen soilehtimisen eli Rewon tulien nimellä." (s. 92).

Suppeampi, vain 52-sivuinen "Luonnon-opillinen oswiitta kansakoulujen tarpeeksi" vuodelta 1871 mainitaan nimiösivulla vaatimattomasti myös vain Ferdinand Canthin "toimittamaksi", ei kirjoittamaksi. Teos on kieleltään edellistä oppikirjaa huomattavasti varmempiotteisempi ja rakenteeltaan selkeä. Ensin esitellään jokin ilmiö ja sen yleiset ominaisuudet; sitten siihen liittyvä "koe", joka voi olla kokemukseen perustuva havainto, ja lopuksi "päätös" eli johtopäätös. Todetaan vaikkapa että "kaikilla kappaleilla on ulottuwaisuutta pituudelle, leveydelle ja paksuudelle". Tämän "kokeena" on se, että kun kivi heitetään veteen, ryöpsähtää vettä kiven verran pois. Johtopäätöksenä on puolestaan se, että "siinä paikassa, missä joku kappale on, ei samaan aikaan voi toinen kappale olla" (s. 10).  Kirjan alussa määritellään kappaleiden olevan jähmeitä, nestemäisiä ja ilmamaisia ja että kaikki kappaleet ovat "tenhottomia" (s. 3). Tällä tarkoitetaan sitä, että lepäävä kappale ei liiku, ennen kuin sitä liikutetaan, kun taas liikkeessä oleva kappale voi pysäytettäessäkin jatkaa liikettään.  Esimerkkinä jälkimmäisestä ilmiöstä annetaan seuraavaa: "Juoksevan hewosen re'essä seisoowa ajaja kaatuu nenällensä, jos hevonen yhtä-äkkiä pysähtyy" (s. 3). Lause on ilmeikäs, kuten seuraava, auringon voimasta annettu esimerkki: "jos siimeksestä astumme auringon paisteeseen, niin selwästi tunnemme, kuinka 14 miljoonan peninkulman päässä olewa aurinko lämmittää taiwaallisten awaruuksien läpi" (s. 25). Voisiko näissä esimerkeissä olla mukana lehtorska Canthin kynänjälkeä? Nykylukijalle outoja ilmaisuja on useita. Alkuaine typpeä nimitetään tukoksi, orgaanisia yhdisteitä "eleellisiksi yhdisteiksi" (s. 24), eetteri on 'eteri' ja hyvinä "sähkön johto-aineina" mainitaan metallit ja "eläimelliset ruumiit". Teos sisältää muutaman kuvan, kuten paloruiskun (s. 19, kuvan tekijäksi mainitaan F. Uschakoff) ja saman kuumailmapallon kuvan kuin edellisessä kirjassa.

Vuonna 1871 ilmestyi paitsi "Luonnon-opillinen oswiitta" myös kaksi oppikirjasuomennosta, jotka ovat ilmeisesti Ferdinand Canthin tekemiä: August Bertheltin kemian oppikirja nimellä "Kemia: koululle ja itsekseen oppimiseksi. Lyhennetty suomennos" ja tanskalaisen C.F. Lütkenin eläinoppia käsittelevä teos, joka oli ruotsinnettu kahteen otteeseen: "Zoologia eli eläinkunnan luonnonhistoria. Ruotsiksi kääntänyt J.E. Bergroth; suomennos K.J.W. Unonius'en toisesta uudistetusta ja lisätystä painoksesta". Keisarillisen Aleksanterin yliopiston eläintieteen henkilökohtainen professori Fredrik Wilhelm Mäklin suhtautui myönteisesti 25.5.1870 päiväämässään ruotsinkielisessä, ilmeisesti kustantajalle käsin kirjoittamassaan arviossa Ferdinand Canthin "Zoologiaan". Esimerkiksi 'nikama' oli hänen mielestään parempi ilmaisu kuin tuolloin käytössä ollut 'solmu'. Hän kertoo konsultoineensa suomen kielen osalta mm. professori August Ahlqvistiä. Suomennos on Mäklinin mukaan "hyvä ja virheetön" (god och felfri), mutta hän ehdottaa suomennoksen latinankielisten termien tarkistusta ja oikolukua. Lisäksi hän halusi huomauttaa tanskankielisen alkuteoksen joistakin asiavirheistä.[3]

Kummassakaan näistä suomennoksista ei ole Ferdinand Canthin nimeä toisin kuin Erik Lindgrenin puutarhakasveja käsittelevän ruotsinkielisen teoksen suomennoksessa, jonka otsikon Canth suomensi nimellä "Kyökkikasvit". Se ilmestyi vuonna 1874 ja käsittää kaikkiaan 112 sivua. Teos oli tarpeen seminaarissa, mutta Ferdinand oli itsekin kiinnostunut puutarhanhoidosta, mistä hänen kaksi säilynyttä suomenkielistä kirjettään vaimolleen kertoo. Notes-muistikirjan suomenkielisten merkintöjen lisäksi näistä kirjeistä – joista enemmän tuonnempana – saamme ehkä parhaimman kuvan Ferdinandin suomen kielen taidosta.

Lucina Hagmanin mukaan Ferdinand joutui myös opettamaan "äidinkieltä" – ilmeisesti siis suomea. Seminaarissa opetettiin toki ruotsiakin. Hagmanin mukaan Minna auttoi korjaamaan ja arvostelemaan seminaarilaisten ainekirjoituksia ehdotellen niille aiheitakin.[4] Lehtori Canthin perheessä puhuttiin mitä ilmeisemmin suomea toisin kuin Ferdinandin lapsuudenkodissa. Ainakin Ferdinand Canthin muistokirjoituksessa Päijänne-lehdessä kiiteltiin perheen suomen kielen harrastusta ja suomenmielisyyttä.[5] Ernst Bonsdorff mainitsee kuitenkin elämäkerrassaan, että Jyväskylän seminaarissa opettajat puhuivat keskenään ruotsia, vaikka seminaarin opetuskieli oli suomi.[6]

Vuosina 1872–75 Ferdinand hoiti myös Jyväskylän seminaarin vararehtorin tointa ja vuosina 1876–1879 hän toimi Jyväskylän tyttökoulun oman alansa opetuksen vastuullisena ohjaajana.[7] Lisäksi hän vaikutti monissa luottamustehtävissä, kuten kunnanvaltuutettuna ja vaivaishoitokunnan jäsenenä.[8] Sivistyneen, suomenmielisen virkamiehen työsarka oli pikkukaupungissa tietysti loputon. Bonsdorff mainitsee edellä siteeratussa katkelmassa Ferdinandin toimittaneen Jyväskylän ainoaa sanomalehteä. Jyväskylässä perustettiin 1870-luvulla kuitenkin kaksi lehteä: v. 1871 Keski-Suomi ja v. 1877 Päijänne. Ferdinand toimitti ja avusti Keski-Suomea vuosina 1874–75 ja Päijännettä, jota oli perustamassa, ehkä vain sen ensimmäisenä ilmestymisvuonna. Kirjeessä Ida Bonsdorffille syksyllä 1877 Minna kertoo Ferdinandin heikontuneesta terveydestä: "Ferdinand on käynyt hyvin kivuloiseksi. Aina viime syksystä poti hän kovaa vatsakatarrhia, joka kevätpuoleen kävi aina kovemmaksi [...]".[9]

 


[1] Ferdinand Canthin kirjallisesta tuotannosta on käsinkirjoitettu julkaisuluettelo (Meritförteckning) Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa (Minna Canth -kansiot, IV:1 Kirje- ym. konseptit). Lisäksi Canth kirjoitti puhtaaksi Jyväskylässä pidetyn opettajakokouksen pöytäkirjan, joka julkaistiin 1873 otsikolla "Keskustelut toisessa julkisessa Suomen kansakoulukokouksessa".

[2] Hagman 1906, 49.

[3] Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Minna Canth -kansiot, IV: 2 Todistukset. Itse asiassa jo Lütkenin ensimmäisen (Bergrothin) ruotsinnoksen suomennoksessa oli käytössä esimerkiksi termi 'nikama' (Kuopio 1866, suomentajan nimeä ei tiedetä).

[4] Hagman 1909, 49.

[5] Päijänne 17.7.1879. Muistokirjoituksen oli kirjoittanut lehden toimittaja ja Ferdinandin ystävä, kirjankustantajana tunnettu K.G. Göös. Maijala 2014, 48 n65.

[6] Bonsdorff 1923, 189.

[7] Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Minna Canth -kansiot, IV:3 Muut asiakirjat, nimityskirja (ledamot i skolrådet för fruntimmersskolan).

[8] Maijala 2014, 48.

[9] Kannila 1973, nro 9. Kirjeessä ei ole päiväystä, mutta Kannila arvelee sen kirjoitusajankohdaksi lokakuun 1877. Minna Canthin avioliiton aikana kirjoittamia kirjeitä on säilynyt vähän (ks. Kannila 1974, nrot  6–11) – todennäköisesti hän myös kirjoitti niitä vähemmän lasten ollessa pieniä. Toisaalta esimerkiksi kirjeitä jyväskyläläiselle ystävälle ja seminaarin tulevalle opettajalle ja johtajattarelle Anna Liliukselle on kadonnutkin. Perhe-elämä ei siis juurikaan valotu kirjemateriaalin perusteella.

Ferdinandin kirjallinen tuotanto ja suomen kielen taito