Minnan salonki

Ferdinandin kuolema

Rakas Minnani (Ferdinand). Kuva kirjeen 1. sivusta. Kirje 21.6.1879 Johan Ferdinand Canthilta Minna Canthille.

 

Vuonna 1877 alkaneesta sairastelusta huolimatta Ferdinand Canth oli toukokuussa 1879 vielä niin hyväkuntoinen, että hän anoi normaalia palkankorotusta, joka kuului hänelle viidentoista vuoden palveluksen jälkeen. Anomus on päivätty 12.5.1879.[1] Kahta kuukautta myöhemmin lehtori Canth oli vainaja. Hän kuoli Helsingissä 13.7.1879 vain 43-vuotiaana. Ferdinand haki vaivoihinsa parannusta ensin kylpylähoidosta Kuopiosta. Kirjeessään Minnalle 21.6.1879 hän kuvaa ensin yksityiskohtaisesti matkaansa Kuopioon Lahden, Lappeenrannan ja Savonlinnan kautta, ennen kuin kertoo saamastaan hoidosta. Kuopiossa Ferdinand asui Minnan äidin ja Gusti-veljen luona Kanttilassa. Seuraavassa kaksi sivua tästä kolmisivuisesta kirjeestä, jossa on ensimmäisen siistin sivun jälkeen (ks. kuva) paljon korjauksia:

Kuopiossa 21 p. kesäkuuta 1879

Rakas Minnani!

Jos ensin selitän sinulle, miten matkustin Kuopioon. Laiva Heinola vei meidät Lahdelle, johon pääsimme puolikaks. Sieltä vei meidät höyryjuna stationshuoneille. Täällä saimme odottaa yöjunan tuloa, joka tapahtuu kello 11 ja 27 minuuttia. Kun niin kauan saimme viipyä statsionahuoneissa, tuli minullen nälkä ja lähdin sentähden Lahden kauppalaan saadakseni ruokaa ja sen sainkin rouva Mosböelsin ravintolassa. Kauppalassa ei vielä ole katuja ja enempi vähän asukkaita, mutta kuitenkin on siellä 7 kauppiasta, 2 kelloseppää ynnä muita käsityöläisiä.

Juain lultua [= junien eli junavaunujen tultua] menimme niissä Pulsan kestiävariin [= kestikievariin], josta lähdin kyytihevosella 2 penikulmaa Lappeenrantaan. Tämän välin vei minua kyytimies nelipyöräisillä kärryillään kokko tien täyttä laukkaa. Semmoiset kärryt ovat paljo mukammat [= mukavammat] kuin kaksipyöräiset kärrit miltei kiesitkin. Tultuani Lappeenrantaan ja syötyäni aamiaisen, lähdin tohtori Frostenia ja perhettään tervehtimään. Siellä söin päivällistä. Sitten tuli tohtorinna meitä (Welinin tyttäret ja minä) saattamaan kaupungin ympäristöön, jossa saimme nädä [= nähdä] korkeita mullasta tehtyjä valliuksia. Niiden iästä ei kukaan vamaan [= varmaan] tiedä, mutta arvelevat niiden olvan yhtäikäiset Olavinlinnan (saarella, joka on Savonlinnan vieressä) kanssa. Laiva Concordia, jossa menimme, käänsi laivasa niin, että me tulimme kulkemaan aivan Olavin linnan muurien vieressä. En rupeaakaan likemmin silettä [= selittämään] kaiken Saimamen [= Saimaan] kauneudesta saarineen salmineen.

Miten ryytimaan laita on? Ja oletteko jo koittanut venettä, jos ei se vuoda. Kirjoita myös tarkasti, miten itse rakas Minnaseni ja lapsukaisemme [voivat].    

Kirjeen on kirjoittanut vielä suhteellisen terveeltä tuntuva ihminen. Ainakin hän on utelias ympäristönsä suhteen.

Ferdinandin ainut toinen säilynyt kirje Minnalle – päivätty 1.7.1879  – on kirjoitettu kaksi viikkoa ennen kuolemaa. Se on parempaa suomea ja virheitä on niin paljon vähemmän, että se saa epäilemään edellistä kirjettä pelkäksi konseptiksi. Tuohon aikaan kirjeenkirjoittajat yleensä laativat ensiksi luonnoksen, konseptin, jonka kirjoittivat sitten puhtaaksi. Viimeisessä kirjeessään Ferdinand pyytää kolmeen kertaan Minnaa tulemaan luokseen Helsinkiin. Hän asuu veljensä Fransin kanssa Aleksanterinkadulla ja ruokakuntaan kuuluu myös Ida-sisar. Ferdinand kertaa varmuuden vuoksi tarkan osoitteensa: Aleksanterinkatu 13 "oikealla kädellä". Ferdinandin huoli keittiöpuutarhastaan kertoo asiaansa paneutuneesta ihmisestä. Hän kokeili uusiakin lajikkeita, kuten sokerihernettä:

"Muista sanoa pijoillesi, että ne peittävät ruusuperunain varret multaan, että perunoita kasvaisi varrestakin, ja olisi tehtävä sekä ryytimaassa että pellolla. Onkän [= onkohan] ryytimaan ruparuohot jo poiskitketyt ja onko Hyvärinen saanut kaikki hernepenkit kepillä varustetut. Ne hernekasvit, joilla on valkoiset kukat, ovat sokeriherneitä ja syödään palot heti niiden synnyttyä. Onko kupukaalit ensinkään ruvenneet kasvamaan?"

Kuten Frans-veljen kesäkuun 1879 kirjeissä Minna-kälylle käy ilmi, Ferdinand oli Kuopion hoitotoimien jälkeen käynyt Helsingissä sisätautien erikoislääkäri S.E. Wasastjernan vastaanotolla, jonka mukaan vaivat eivät olleet hengenvaarallisia.

Minna lähti heti kirjeen saatuaan torstaina 3.7.1879 matkaan, kuten ilmenee ystävälle, Anna Liliukselle Ferdinandin kuoleman jälkeen kirjoitetusta kirjeestä. Minna saapui Helsinkiin jo seuraavana päivänä eli perjantaina ja tuolloin Ferdinand oli ollut aivan terveenoloinen; tätä jatkui maanantaihin saakka. Tiistaiyönä (8.7.) puoliso sairastui Minnan mukaan "aivojen tulistukseen" ja kuoli saman viikon sunnuntaina, aamuyöllä.[2] Vaikka Ferdinand oli sairastellut jo kaksi vuotta, kuolema tuli arvaamatta. Minna Canth tiesi odottavansa heidän seitsemättä lastaan, joka syntyi seitsemän kuukautta myöhemmin, tammikuussa 1880 ja sai nimekseen Lyyli.

 

[1] Otsikko: Till Öfverstyrelsen för Skolväsendet i Finland. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Minna Canth -kansiot, IV:1 Kirje- ym. konseptit.

[2] Kannila 1974, nro 11. Kirjeessä Minna myös kertoo, miksi Ferdinand oli Helsingissä: Frans-veli ei uskonut kuopiolaistohtori Malmgrenin "kylpymääräyksiin".