Minnan salonki

Kosinnat, kihlautuminen, häät ja lapset

Ferdinand Canth (J.F. Canth)

Nuoripari Canth, kihlajaiskuva

Saatuaan juuri joulun alla 1863 tiedon opiskelustipendistä ulkomaille – mikä tarkoitti sitä, että hän olisi poissa seminaarista koko kevätlukukauden – Ferdinand matkusti mahdollisesti Ernst Bonsdorffin kanssa Kuopioon kuuluisalle kosiomatkalleen, johon Minna Canth -elämäkertakirjallisuus välttämättä aina viittaa. Tieto siitä perustuu Ferdinandin yllä mainittuun pieneen muistikirjaan (Notes), jossa kyseinen merkintä on suomeksi.[1] Tässä muistikirjassa on myös Ferdinand Canthin muistiinpanoja opetustoimestaan Jyväskylässä – myös Minnan saamia arvosanoja – opettajien kokousten muistiinpanoja sekä omaa taloutta koskevia merkintöjä. Muistikirjaan on kirjoitettu väliin ruotsiksi, väliin suomeksi.

Minna antoi jouluiselle kosijalleen kuitenkin rukkaset. Vasta kahden vuoden kuluttua, pääsiäislomalla 1865 vietettiin Ferdinand Canthin ja Minna Johnsonin kihlajaisia. Ernst Bonsdorff toimi sulhaspoikana kolmipäiväisissä häissä Kuopiossa. Itse vihkiminen tapahtui 17.9.1865. Tallella on kaksi Minnan vanhempien lähettämää hääkutsua: kauppias W. Moldakoffille ja maanmittari Niskaselle. Näissä Minnaan viitataan hänen virallisilla ristimänimillään, Ulrika Wilhelmina. 

Canthien vanhin tytär Anni syntyi heti seuraavana vuonna (1866), Elli puolestaan nälkävuonna 1868. Katovuodet eivät varsinaisesti koskettaneet lehtori Canthin perhettä, mutta molemmat osallistuivat jollakin tavalla nälkäisten avustustoimintaan. Vuonna 1870 saatiin rakennetuksi oma talo isoine puutarhoineen Jyväskylään. Sitten syntyi Hanna (1870), sitten Maiju 1872, vuonna 1874 Jussi, vuonna 1876 Pekka ja vuonna 1880 Lyyli.

Ernst Bonsdorff avioitui myöskin oppilaansa kanssa. Ida Forssell oli aloittanut seminaarin 1865, mutta erosi seuraavana vuonna astuen aviosäätyyn 1867. Ida Bonsdorffista tuli Minnan hyvä ystävä ja kirjeenvaihtotoveri Bonsdorffien muutettua Hämeenlinnaan vuonna 1875. Ernstin ja Ferdinandin välillä ei ilmeisesti ollut samanlaista ystävyyttä. Elämäkerrassaan Bonsdorff kuvaa Ferdinandin luonnetta karuksi ja loppuvuosia varsin ankeiksi:

Niinkuin jo mainitsin, opetti Canth luonnontiedettä. Kuten useimmat muutkin opettajat, julkaisi hänkin pienen oppikirjan aineessaan. Sitä lakattiin kuitenkin pian käyttämästä. Canth oli, kuten tunnettu, naimisissa Minna Johnsonin, kuuluisan kirjailijattaren kanssa. Minä oli Canthin tovereista miltei ainoa, joka heidän kodissaan ahkerammin kävi. Kun Canth vietti häitään Kuopiossa, matkustin hänen kanssaan sinne; olin kutsuttu sulhaspojaksi. Mikäli saatoin huomata, vietti aviopari onnellista elämää, vaikkakaan ei voi kieltää, että Canthilla oli taipumusta mustasukkaisuuteen. Canthilla oli paljon opintovelkoja, ja säästää hänen piti maksaakseen ne. Minna oli vielä tarkempi, ja usein Canth minun ollessani heidän kodissaan leikillä valitti, että hänen vaimonsa pitää talouden ohjat liian kireällä. Vanhemmalla iällä Canthin ajatuskyky suuresti väheni, ja hän muuttui lopulta lapselliseksi. Jyväskylässä ollessaan hän muutamia vuosia toimitti kaupungin ainoata sanomalehteä. Mutta Minnan kädestä olivat lähtöisin kaikki huomattavimmat kirjoitukset. Sen jälkeen kun erosin seminaarista, en tavannut Canthia kuin kerran Helsingissä, ja silloin hän jo oli vallan loppuun kulunut mies. (Bonsdorff 1923, 134–135).

Kuvaus vahvistaa tuolloin yleisesti omaksuttua käsitystä Ferdinandista erakkoluonteena. Minna itse mainitsee omaelämäkerrallisessa kirjoitelmassaan Ferdinandin olleen "originelli", joka "ei muun muassa viitsinyt mukautua pikkukaupungin seuraelämän vaatimuksiin, mitä monet paheksuivat".[2] Erään Jyväskylän seminaarin oppilaan mukaan Ferdinand Canth oli tumma, totinen ja helposti tulistuva mies, joka tulistuessaan piikitteli oppilaitaan, kun taas Ernst Bonsdorff oli hyvin pidetty opettaja, eloisa ja kärsivällinen – synnynnäinen opettaja siis.[3]

Keski-Suomi-lehden muistokirjoituksessa 16.7.1879 lehtori Canthia kuvailtiin synkäksi ja surumieliseksi mieheksi, joskin rehelliseksi ja kunnolliseksi.

 

Bonsdorffin kuvauksessa kiinnittää huomiota myös Canthin perheen tarkka taloudenpito: Ferdinand oli joutunut opiskelemaan velaksi ja perheen lisääntyessä menot tietysti myös lisääntyivät. Taloudenpidosta kertoo perheen säilynyt talouskirja, Hushålls-bok, johon sekä Ferdinand että Minna ovat tehneet merkintöjään.


[1] Notes, s. 11r. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Minna Canth -kansiot, IV:3 Muut asiakirjat. Ks. esim. Maijala 2014, 37–38. Kohdassa ei mainita puhemiehen nimeä, vain suttuinen alkukirjain, joka on tulkittu Ernstiksi (Bonsdorff). Hagmanin (1909, 33) mukaan puhemiehenä toimi kuitenkin uskonnon lehtori Nestor Järvinen.

[2] "Min man var näml. originell och brydde sig bl. a. ej om att rätta sig efter sällskapslifvets fordningar i den lilla staden hvaraf många togs anstör." Minna Canthin kirje norjalaisen Samtiden-lehden toimittajalle Harald Hansenille, ks. Kannila 1973, nro 325, s. 466. Päivälehden suomennoksessa ei mainita Ferdidandin "originelliutta",

[3] Oppilas Emma Irene Åström, ks. Eiskonen 2000, 24.