Minnan salonki

Opintomatka Saksaan

Jyväskylän seminaarin ensimmäiset miesopettajat 1860-luvun lopulla

Jyväskylän seminaarin ensimmäiset lehtorit 1860-luvun lopulla. Luonnontieteiden lehtori Ferdinand Canth takana oikealla.

 

Ferdinand aloitti syksyllä 1863 opettajanuransa Minnan ollessa Jyväskylän seminaarin ensimmäisen vuosiluokan opiskelija. Minkäänlaista kasvatustieteellistä koulutusta ei Ferdinandilla kuten ei useimmilla muillakaan seminaarin opettajakunnassa ollut. Cygnaeuksen kehotuksesta opettajat hakivat valtiolta seminaarille myönnettyjä apurahoja ulkomaan matkoja varten toisaalta opiskellakseen pedagogiaa, opetusoppia, ja toisaalta syventääkseen oppialansa tietämystä. Useimmat suuntasivat lisäoppia saadakseen Saksaan – näin myös Canth. Tiedon rahoituksesta – valtion myöntämän opiskelustipendin – Ferdinand sai vähän ennen joulua 1863. Hän ehti siis opettaa seminaarissa vain syyslukukauden 1863. Ilmeisesti opintomatkaa varten Ferdinand sai kandidaatin todistuksen, joka on päivätty 5.1.1864.[1] Ernst Bonsdorff sai saman rahoituksen ja miehet lähtivät heti tammikuun pakkasilla matkaan. Bonsdorff kirjoittaa omaelämäkerrassaan: 

Matkakumppaninani oli maisteri F. Canth, Minna Canthin tuleva mies. Meidän piti mennä ensin Pietariin ja sieltä rautateitse Saksaan. Canth sai kuitenkin päähänsä, että matka Venäjän kautta oli vaarallinen, ja kun en tahtonut tulla seuranpettäjäksi, lähdimme länteenpäin ja matkustimme Ruotsin kautta määräpaikkaamme. Saimme katua päätöstämme, sillä siksi vaivalloiseksi muodostui matka. Lähes kaksi viikkoa matkustettuamme yksissä, erosimme Hampurissa. Canth meni Bremeniin ja minä lähdin lähellä Leipzigiä sijaitsevaan Weissenfelsin kaupunkiin. (Bonsdorff 1923, 120).                    

Bonsdorff kuvaa toisaalla kirjassaan hyvin yksityiskohtaisesti tätä vaivalloista matkantekoa (s. 231–238). Ajat olivat myrskyisät, sillä Tanskassa oli meneillään liikekannallepano sotaan Saksaa vastaan. Ferdinandiin Bonsdorff ei kuitenkaan matkakuvauksessaan viittaa edellä siteerattua, hieman kitkerää mainintaa enempää.

Ferdinand kuvasi itsekin matkaa Saksaan Notes-muistikirjassaan – ja erikoista, kyllä, suomeksi. Muistiinpanot päättyvät Bremeniin eikä itse kaupungista saati siellä opiskelusta ole paljonkaan merkintöjä, vain ensi vaikutelmia – kuten käynti Bremenin ilotyttökaduilla:

Swegenkatua kävin pari kertaa nähdäkseni noita onnettomia lakastuneita ruusuja, jotka ikkunoissa istuen viittaelevat sivutte kulkevia sisään, en tonne sentään mennyt. Bavierin päivällistä syödessäni alkoi eräs Hambr. knaddi minun kanssani puhua ja muun ohessa kiitti puhdasta kieltäni sen suhteen kun olin suomalainen – myös vakuutti minun parissa kuukaudessa täydeksi paholaiseksi muuttuvani. Tältä en kuitenkaan itse luule. (Notes, sivut [22–23]).

Ferdinandin opintomatka kesti tammikuusta syyskuuhun 1864. Pääosin hän osallistui Bremenin opettajaseminaarin opetukseen seminaarin johtajan August Lübenin (1804–1874) johdolla. Uno Cygnaeuksen tuntema professori Lüben oli erikoistunut kasvitieteeseen ja oli omaksunut ensimmäisenä kasvitieteilijänä Saksassa Linnen luokituksen.[2] Ferdinand kirjoitti siis pieneen muistikirjaansa opintomatkansa vaiheita sekä lisäksi Bremenistä kirjeitä, joista on säilynyt vain neljä: yksi Gustaf-veljelle ja neljä Jyväskylän seminaarin johtajalle Uno Cygnaeukselle.[3]

Nelisivuinen ruotsinkielinen kirje (20.3.1864) Gustafille valottaa ehkä parhaiten opintomatkalaisen oloja. Kirjeen alussa Ferdinand harmittelee puutteelliseksi havaitsemaansa saksan kielen taitoa. Professori Lübenin opetusta ja luonnetta hän kehuu erinomaiseksi. Lüben oli esimerkiksi antanut kirjastonsa Ferdinandin käytettäväksi. Muita opettajia olivat professorit Neuling ja Rottlamber. Ferdinand mainitsee Bremenin olevan kallis kaupunki, mutta säästäväisesti eläen olisi mahdollista selvitä 25 taalarilla kuussa. Hän kertoo kymmenen vuotta vanhemmalle veljelleen Bremenin elinkeinoelämästä, lähinnä luetellen tehtaita, ja mainiten suuren siirtolaisvirran Amerikkaan. Kesällä hänen aikomuksenaan oli matkustaa Bremenin satamakaupunkiin. Pian alkavan kemian kurssin vuoksi hän pyytää isoveljeään ostamaan ja lähettämään hänelle Bremeniin juuri ilmestyneen tai ilmestyvän suomennetun kemian oppikirjan. Kirjeen alussa hän on jo kertonut opiskelevansa "kotona" vaivalloisesti suomea (suomihan oli Jyväskylän seminaarin opetuskieli).

Edelleen Ferdinand mainitsee Saksan liikekannallepanon ja kertoo, kuinka häneltä alituiseen kysytään, kumpien puolella hän on, saksalaisten vai tanskalaisten. Tämä viittaa seurusteluun paikallisten kanssa, mutta muuten hän ei isolleveljelleen kuvaile seuraelämäänsä. Kirjeen sävy ei yleensä ottaen ole kovin läheinen. Kirje alkaa tosin puhuttelulla "Kaivattu veljeni Gustaf" ja päättyy "Sinun uskollinen veljesi Joh. Ferd."  Pikku vaivoina ulkomailla oleskelussa on lempitupakan puute sekä vuokrahuoneiden kylmyys. Ilmeisesti postimaksua säästääkseen hän kertoo liittävänsä veljensä kirjeeseen mukaan kirjeen pikkusisarelleen Idalle pyytäen veljeään lähettämään sen edelleen. Idalle kirjoitettu kirje ei tiettävästi ole säilynyt. Se, että veljelle kirjoitettu kirje on Minna Canthin jäämistössä, kertoo, että Gustaf-veli on – ehkä erityisestä pyynnöstä – toimittanut  sen veljensä leskelle.

Ferdinand kirjoitti neljä kirjettä Bremenistä seminaarin johtajalle, pastori Uno Cygnaeukselle. Kirjeet on päivätty 14.3., 11.4., 4.7. ja 6.7. 1864.[4]  Monet muutkin seminaarin opettajat raportoivat opintomatkastaan johtajalle. Kirjeiden perusteella opintomatkan tarkoituksena oli nimenomaan pedagogisten taitojen kehittäminen. Ensimmäisessä kirjeessä Ferdinand kertoo kuitenkin esimerkiksi kasvitieteen opinnoistaan professori Lübenin johdolla samalla kiitellen sitä ajatusta, että opettajan pitäisi saada kuulla väliin oppilaankin ääntä, toisin sanoen, ettei opetus olisi vain yksipuolista luennointia. Oppilaiden omatoimisuuden korostaminen tuntuu olevan eräs Ferdinandin Lübenilta saama pedagoginen oivallus. Ferdinand suunnittelee kurssia, jossa oppilailla olisi runsaasti kotitöitä, sekä ylistää kasvienkeruun hyödyllisyyttä kasvientuntemuksen kannalta. Cygnaeus oli itse luonnontieteiden maisteri ja varmasti kiinnostunut Saksan yliopistojen tavasta opettaa näitä aineita. Ferdinand Canthin toinen kirje Cygnaeukselle on yleisempi sisältäen uskonnollista pohdintaa luonnon jumalallisuudesta. Kolmannessa kirjeessä Ferdinand selostaa uusien pedagogituttaviensa mielipiteitä, kuten erään sveitsiläisen, joka vastusti sisäoppilastyyppisiä seminaareja – sellainenhan Jyväskylän seminaarikin osaltaan oli. Neljännessä kirjeessä Ferdinand kirjoittaa seminaarin johtajan vaikutuksesta seminaarin suosioon ja viittaa myös epämääräisesti Suomen herkkään poliittiseen tilanteeseen.

Ferdinand sai professori Lübenilta, huomattavalta pedagogilta ja kasvitieteilijältä, saksankielisen pitkähkön, kiittävän todistuksen opinnoistaan. Todistuskirje on päivätty Bremenissä 25.8.1864. Siinä Lüben toteaa Ferdinandin opiskelleen hänen johdollaan viisi kuukautta osallistuen seminaarin opetukseen, erityisesti pedagogiikkaan ja luonnontieteisiin. Hän kertoo olleensa päivittäin tekemisissä "herra tohtori Canthin" kanssa ja tulleensa siihen vakaumukseen, että tämä soveltuu hyvin seminaarin opettajaksi.[5]

Seminaarin jälkeen Ferdinand matkusteli noin kuukauden verran Bremenin ympäristössä - väliin surumielisissä tunnelmissa, kuten muistikirjan merkintä 13.8.1864 osoittaa: "Gud jag olyckliga!" (Notes [s. 57]).  


[1] Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Minna Canth -kansiot, IV: 2 Todistukset.

[2] Tietoja Lübenista, ks. esim. Heinemann, M. & Schütze, S. (2014) Friedrich Adolph Wilhelm Diesterweg, 829. Lüben oli A.W. Diesterwegin oppilas, joka oli 1800-luvun huomattavimpia saksalaisia pedagogeja.

[3] Pienen muistikirjan otsikkona on Notes, s. 11–16. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Minna Canth -kansiot, IV:3 Muut asiakirjat.

[4] Kirjeet ovat Kansallisarkiston Cygnaeus-kokoelmassa.

[5] Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Minna Canth -kansiot, IV: 2 Todistukset.