Minnan salonki

Jyväskylän seminaarin pääsykoe

Minna Johnsonin luokkakuva Jyväskylän seminaarissa

Minnan seminaaritovereita, mm.  Liisa Väänänen (hartiahuivi) vasemmalla vieressään Hanna Pfaler

Jyväskylän opettajaseminaarin pääsyvaatimuksena oli 18 vuoden ikä, rippikoulun suorittaminen – ja ehtoollisella käynti – sekä hyvä yleinen terveys. Seminaarin ensimmäiselle vuosikurssille pyrki vuonna 1863 kahdeksantoista naispuolista hakijaa, joista valittiin lähes kaikki. Soveltuvuutta testattiin pääsykokeilla, jotka pidettiin elokuussa.[1] Hakijoiden joukossa oli muun muassa "Karjalan Maanviljelys Koulun" käynyt Liisa Wäänänen, jolla oli kiitettävä arvosana "eläinten laadun kuulemisesta" ja "voin-teosta" kuin myös Pietarin ruotsinkielistä Pyhän Katariinan koulua käynyt Maria Hynén.[2]

Minna Canthin kauniilla tytönkäsialalla kirjoitettu hakemuskirje on osoitettu seminaarin johtajalle Uno Cygnaeukselle – johtajan nimeä tosin mainitsematta: "Korkeasti Arvollinen Herra Kansakouluin Yli-tarkastaja Seminarjumin johtaja ja Tähden-seura Jäsen!" Minna anoo pääsyä seminaariin mainiten sen internaatti- eli sisäoppilasluonteen: "asumista, ruokaa ynnä muita tarpeita pyytäisin nöyrimmästi oppilaitoksesta määrättyä vuosimaksua vastaan".[3] Hakemuksen on allekirjoittanut "nöyrin palvelia Ulrika Wilh. Johnson asuva Kuopion kaupungissa". Tämän suomenkielisen hakemuskirjeen lisäksi hakemuspapereihin kuuluivat vaaditut viralliset todistukset: Minnan ruotsinkieliset virka- ja lääkärintodistukset.[4] Näiden lisäksi hakemukseen oli sisällytetty edellä jo mainitut Kuopion rouvasväenkoulun päästötodistus sekä koulun johtajattaren Christine Boldtin allekirjoittama todistus Minnan opetustoimesta samaisessa koulussa. Kiinnostavin materiaali Minnan henkilön kannalta ovat kuitenkin ilmeisesti pääsykokeissa laaditut kirjoitus- ja piirustustehtävät.

Piirustustehtävänä on hakemusten perusteella ollut jonkin rakennuksen tai monumentin piirtäminen. Minna on piirtänyt lyijykynällä kuvan kupolikattoisesta, monikulmaisesta muistomerkistä. Piirros on suhteellisen hyvä, kuuluu parhaimpien joukkoon verrattaessa toisten hakijoiden, esimerkiksi Lohjan rovastin tyttären Johanna Pfalerin yksinkertaiseen hahmotelmaan. Piirustusnäytteiden joukossa Ida Landzett -nimisen hakijan piirros hautamonumentista nousee yli muiden: se on melkeinpä ammattilaisen tasoa. Minna Canth harrasti piirtämistä koulutyttöjen tapaan. Näytteitä siitä ovat muutamaan varhaiseen kirjeeseen piirustellut hahmot, kuten "kolmijalkainen tanssimestariOlga Svahnille kirjoitetussa kirjeessä 27.6.1860.[5] Myöhemmin Minna Canth mahdollisesti piirsi kuvia miehensä Ferdinand Canthin laatimaan fysiikan oppikirjaan.

Kirjoitustehtävänä on Minna Canthin hakupapereissa tallella yhden sivun pituinen kertomus "Lesken perintömaa", jonka on allekirjoittanut Minna Johnson – ei Ulrika Wilhelmina, kuten hakemuskirjeessä. Kertomus alkaa: "Eräässä kaupungissa Turkin maalla käveli tuomari Hassan katua myöten. Näin kulkiessaan havaitsi hän vaimon, joka itkien seisoi aasinensa kadulla [...]". Tämä kertomus ei ole itsenäinen, Minnan päästä syntynyt tarina, vaan ilmeisesti parafraasi eli omin sanoin kerrottu toisinto jostakin runosta tai kertomuksesta. Neljä muuta hakijaa oli valinnut saman otsikon kuin Minna ja kaikilla sanavalinta ja tarinan painotus ovat erilaisia.[6] Edla Idman – laivurintytär Pietarsaaresta – aloittaa saman kertomuksen lähes yhtä sujuvasti kuin tuleva kirjailijatar: "Turkinmaassa kohtasi kerran eräs tuomari muuassa kaupungissa leskeä, joka ajoi aasin edellänsä ja itki katkerasti." Tarinan perusjuoni näyttää olevan se, että keisari on ryövännyt leskeltä tämän maapalan, vaikka lesken poika on kaatunut keisarin käymässä sodassa. Leski pyytää tai saa hallitsijalta lohdukseen vain säkillisen multaa maapalstastaan. Johanna Jernstedtin tarinaversiossa tuomari Hassan pyytää itse keisaria nostamaan multasäkin aasin selkään. Minna puolestaan ei esimerkiksi mainitse lainkaan lesken poikaa, mutta kertoo sen sijaan keisarin vihastumisesta. Keisarin mielestä kaikki maa näet kuuluu itsestään selvästi hänelle. Tuomari Hassan toimii Minnan kertomuksessa lesken välitysmiehenä ja pyytää leskelle säkillistä multaa, joka toimii leskelle ikään kuin muistona perintömaasta.  Minnan tarinassa keisari ei selvästikään kadu tekojaan eli paha ei saa palkkaansa ja tarinan moraalinen opetus jää vajaaksi.

[1] Halila 1963, 28.

[2] Jyväskylän maakunta-arkisto, Seminaarin arkisto, Naisopiskelijoiden hakemukset1863–65.

[3] Melko pian seminaarin aloitettua toimintansa Minna Canth luovutti internaattipaikkansa vähävaraiselle opiskelijatoverilleen ja majoittui opettaja Edla Soldanin pitämään asuntolaan. Hagman 1906, 26.

[4] Virkatodistuksesta (kesäkuu 1863) selviää syntymäajan ja vanhempien nimen ohella myös konfirmaatiopäivä. Lisäksi mainitaan, että virkatodistuksen haltija on osallistunut säännöllisesti Herran ehtoolliseen, on viettänyt kunniallista ja hyvämaineista elämää sekä on rokotettu. Embetsbetyg, Kuopio Stift N:o 389, År 1863. Allekirjoitus 16.6.1863, J. Ernst Beyrath, Stadskap. & v. Past.  Vain viisi riviä käsittävässä lääkärintodistuksessa todetaan, että kauppiaantytär U.W.J. on "af frisk kroppskonstitution". Allekirjoitus 13.6.1863, Edwin Nylander, Stadsläkare, Med & Kirurg. D[oktor].

[5] Ns. "Din Strunt" -kirjeessä on myös piirroksia. Kannilan (1973, 707) mukaan tämä allekirjoitusta ja dateerausta vailla oleva kirje ei välttämättä ole Minna Canthin kirjoittama.

[6] Muilla hakijoilla puolestaan on joko otsikko "Ismael ja Hagar" tai "Sormien sota", ja joiltakuilta tämä kirjoitus tyystin puuttuu hakemuksesta.