Minnan salonki

Minna Jyväskylän seminaarissa

Edla Soldan

Edla Soldan

Jyväskylä oli 1860-luvulla keski-Suomen koulukaupunki: poikalyseo oli perustettu 1858 ja tyttölyseo, joka ei ollut yliopistoon valmistava oppilaitos kuten poikalyseo, perustettiin kuusi vuotta myöhemmin. Jyväskylän opettajaseminaari aloitti toimintansa syksyllä 1863. Seminaarissa oli mies- ja naisosastot, joille oli järjestetty omat opetuksensa. Oppiaineet olivat kuitenkin sukupuolesta riippumatta – käsitöitä lukuun ottamatta – samat. Seminaarissa opiskeltiin uskontoa, suomen- ja ruotsinkieltä, laskentoa, kasvi- ja eläintiedettä, fysiikkaa, historiaa, maantiedettä sekä kaunokirjoitusta, piirustusta, soittoa ja laulua, voimistelua ja kädentaitoja. Ensimmäisen vuosikurssin opintovaatimukset on kootusti esitellyt Kyösti Raitio teoksessaan Jyväskylän seminaarin 50-vuotinen toiminta (1913). Mainittakoon, että esimerkiksi naisosaston suomen tunnilla luettiin Eino Salmelaisen toimittamaa Pääskyisen pakinoita (1857), jota käytettiin kansakoulujen lukukirjana.

Opettajakunnassa uskontoa ja kirkkohistoriaa opetti Nestor Järvinen, kasvatusoppia ja historiaa Olai Wallin. Suomen kieli oli Jaakko Länkelän vastuulla ja matematiikka puolestaan Ernst Bonsdorffin. Luonnontieteitä opetti Minnan tuleva puoliso Johan Ferdinand Canth ja musiikkia E.A. Hagfors, joka oli koulutukseltaan myös lääkäri. Miesten voimisteluopettajana toimi kustantajana myöhemmin kunnostautunut K.G. Göös ja piirustuksen ja miesten käsitöitten E.G. Rancken. Naisosaston suomen ja piirustuksen opettaja oli Minnan opettaja Kuopion ajoilta, Edla Soldan. Seminaarin alemmilla luokilla opetti soittoa ja naisille voimistelua Kristina Åberg. Naisten käsityö oli Charlotta Lydeckenin harteilla.[1]

Koulun johtaja Uno Cygnaeus oli paitsi pappi myös luonnontieteiden maisteri. Hän toimi seminaarin johtajana 1863–1869. Hänen seuraajakseen valittiin ystävä ja aatetoveri K.B. Leinberg (1869–1894). Ferdinand Canthin lehtoraatti ulottui näiden kahden ensimmäisen johtajan aikaan.[2] Naisosaston johtaja toimi miesjohtajan alaisuudessa. Minnan aikaan johtajattarena toimi kuningatarmaisen pelottava Fanny John (1863–1867). Minnan ystävä ja kirjeenvaihtotoveri Anna Lilius, aluksi Jyväskylän tyttökoulun ja sitten seminaarin naisosaston suomen opettaja, toimi seminaarin johtajattarena vuosina 1894–1899.[3]

Minna Canth (tuolloin siis vielä Minna Johnson) opiskeli Jyväskylän opettajaseminaarin nelivuotisesta kurssista vain puolitoista vuotta: syys- ja kevätlukukaudet 1863–1864 sekä mahdollisesti kevätlukukauden 1865. Palattuaan ensimmäisen syyslukukautensa jälkeen joululomaksi Kuopioon, hän sai vieraakseen luonnontieteitten lehtorin Ferdinand Canthin, joka kosi häntä. Ferdinand lähti sitten koko kevätlukukaudeksi Saksaan opintomatkalle Uno Cygnaeuksen hoitaessa luonnontieteitten lehtoraattia. Lukuvuoden päätteeksi oli kesäkuussa 1864, juuri ennen juhannusta, tutkinto. Minnan todistus (Ulrika Wilhelmina Johnson) on hyvä: arvosanat vaihtelevat hyvän (4) ja sangen tyydyttävän (3,5) välillä. Kieliaineissa (suomen- ja ruotsinkieli) on molemmissa kuitenkin vain "sangen tyydyttävä". Kesän 1864 jälkeen Minna ei palannut Jyväskylään. Hän kirjoitti kirjeen Cygnaeukselle, jossa valitti huonoa terveyttään.[4] Kevätlukukaudeksi hän mahdollisesti palasi Jyväskylään, mutta opinnot keskeytyivät kihlautumiseen Ferdinandin kanssa huhtikuussa 1865.

Seminaari oli laitos, jossa opiskelijan päivärytmi oli tarkkaan määrätty. Minna kuitenkin viihtyi. Hän kuvailee kuopiolaiselle ikä- ja koulutoverilleen Ida Grahnille ruotsinkielisessä kirjeessään 2.10.1863 seminaarin oloja houkutellakseen tätä pyrkimään seminaariin: kun ystävä nyt istuu päivät pitkät käsityönsä ääressä, on heillä seminaarissa joka päivä tunti voimistelua ja tunti kävelyä. "Paikallaanistujan elämä" on nuoren Minnan mukaan vaaraksi terveydelle. Lisäksi seminaari tietysti kehittää henkisesti: "on varmaankin hyvin jalostavaa pyrkiä niin suuriarvoiseen päämäärään kuin työhön kansan hyväksi, mikäli se on hänen [sc. nuoren tytön] vallassa." Minna epäilee, että Ida-ystävättärellä ei ole aikaa enää piirustukselle:

Et kai enää ole suonut itsellesi aikaa piirusteluun? Meillä seminaarissa on kokonaista 6 piirustustuntia viikossa ja sitäpaitsi vielä kartanpiirustustunti! Ruotsalaisia aineita kirjoitamme Mademoiselle Edla Soldanille, suomalaisia hist. aineita maisteri Wallinille, sitäpaitsi vielä pieniä aineita sekä suomeksi että ruotsiksi.[5]

Seminaarissa oli näin ollen varsin paljon kirjoitusharjoitusta. Näitä kirjoitelmia ei kuitenkaan ole säilynyt seminaarin arkistossa. Myöhemmällä iällä, omaelämäkerrallisessa kirjoitelmassaan Minna Canth totesi seminaariajan olleen hänen elämänsä parhainta aikaa.

Arvioita Minnan edistymisessä opinnoissaan on Jyväskylän maakunta-arkistossa olevassa seminaarin suomenkielisessä naisopiskelijoiden arvostelukirjassa (1863–1869). Kauniskantisen dokumentin ensimmäisellä sivulla on nimi "Johnson, Wilhelmina" toisena eli Minna Canth oli ensimmäisenä syksynään arvosanoiltaan toiseksi paras.[6] Kaikkien tässä arvostelukirjassa olevien arvioiden mukaan Minna sai fysiikassa aina täydet pisteet. Hänen muita vahvoja aineitaan olivat laskento, ruotsi, kasvitiede ja suomi. Ferdinand Canthin Notes-muistikirjassa on myös oppilaiden arvosanoja – joukossa myös Minna Johnson.[7]

 

[1] Halila 1963, 73–112. Raitio 1913, 170–174.

[2] Leinberg kirjoitti 2.5.1874 Ferdinand Canthille suosituksen, jossa hän selvitteli Ferdinandin akateemisia ja pedagogisia ansioita. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Minna Canth -kansiot, IV: 2 Todistukset.

[3] Halila 1963, 71.

[4] Valtionarkisto, Uno Cygnaeuksen arkisto, mikrokortti nro 145–14, Saapuneet kirjeet, John–Jont.

[5] Kannila 1973, nro 5. Suomennos Tyyni Tuulio.

[6] Arvostelupäivämääriä on viisi: 30.9.1863, 1.10.1863, 18.12.1863, 5.3.1864, 5.6.1864.

[7] Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Minna Canth -kansiot, IV:3 Muut asiakirjat.