Minnan salonki

Minnan arvio Uno Cygnaeuksesta ja Jyväskylän seminaarista

Jyväskylän seminaarin miesopettajia syksyllä 1878

Uno Cygnaeus (liperit), Ferdinand Canth – vuotta ennen kuolemaansa – takarivissä
oikealla

Seminaariaikanaan Minna Canthin asenne koulun johtajaan Uno Cygnaeukseen oli muiden naisopiskelijoiden tapaan ilmeisesti lähes palvova. Myöhemmällä iällään kirjoittamassaan pitkässä kirjeessään johtavalle naisasianaiselle Lucina Hagmanille 21.2.1892 hän arvosti ennen kaikkea Cygnaeuksen suhtautumista naisten koulutukseen. Minna oli tuohtuneena lukenut Aleksandra Gripenbergin kirjoituksen, jossa ansio naisten koulutukseen pääsemisen helpottamisesta oli suotu Sakari Topeliukselle:

Mutta suitsuttaessaan tarpeettomasti pyhää savua Topeliukselle, hän [= Gripenberg] unhottaa sen miehen, joka todella on naisasian eteen tehnyt enemmän kuin kukaan muu meidän maassa. Tarkoitan U. Cygnaeusta. Hän ei ole minun ihanteitani, liian läheltä sain nähdä hänen suuria heikkouksiaan. Mutta totuutena pysyy, että hän monessa suhteessa oli edellä aikaansa. Niinpä hänessä jo kyti yhteiskasvatuksen aate, kun hän vastoin yleistä mielipidettä [...] perusti Jyväskylän seminaarin yhteiseksi miehille ja naisille. Muistan vielä, kuinka häntä siitä moitittiin ja kuinka ennustettiin, että laitoksesta tulisi vaan "giftersmälsbyrå" [= 'avioliittotoimisto']. Nämä moitteet vaikuttivat Cygnaeukseen niin, ettei hän mitään niin kauheasti pelännyt kuin naimisliittoja oppilaiden välillä. [...] Suuri askel naisten kehityksessä oli Jyväskylän seminarin perustaminen. Siellä he saivat opintojaan jatkaa, ja se aukasi heille samalla uran, jossa pääsivät käyttämään voimiaan kansansa ja ihmiskunnan hyväksi. Kuinka tiedonhaluiset naiset jo silloin olivat, kuinka kipeän puutteen seminaari tyydytti, sen osoitti oppilastulva, joka sinne pyrki. [...] Toimittaisitte ensi jouluksi kirjasen, jossa kerrottaisiin Cygnaeuksen työstä meidän sukupuolemme eduksi? Tietoja voisimme saada rouva Cygnaeukselta, rouva Göösiltä (!), Hilma Lindströmiltä, Edla Soldanilta, y.m. [...] Vielä juohtuu mieleeni, kuinka Cygn. käsitti naisasian "koko laajuudessaan" siinäkin, että hän, vaikka olikin semmoinen idealisti, jo silloin tahtoi kyökkiaatteenkin toteuttaa.[1]

Minna Canth näki siis Cygnaeuksen idealistina, jolla oli suuria, alkuperäisiä aatteita, mutta myös suuria luonteenvirheitä. Kyseisen katkelman lopussa mainitusta "kyökkiaatteesta" ei tullut mitään: seminaarissa ei opetettu ruoanvalmistusta. Minna itse oli kiinnostunut ravinnon vaikutuksesta kokonaishyvinvointiin ja henkiseen elämään. Hän kokeili teosofian innoittamana kasvisruokavaliotakin, mutta joutui luopumaan siitä aran vatsansa vuoksi.[2]

 

[1] Kannila 1973, nro 372. Kirje on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.

[2] Kannila 1973, nro 452, kirje Olga Salolle.

Minnan arvio Uno Cygnaeuksesta ja Jyväskylän seminaarista