Minnan salonki

Minnan koulut Kuopiossa

Henkilökuva Minna Canth

Nuori Miinu Johnson, myöh. Minna Canth

Minna Canthin opintiestä Kuopiossa on tietoa paitsi hänen omaelämäkerrallisissa kirjoituksissaan ja säilyneissä tutkintotodistuksissa, myös erään Minnan nuoruudenystävän muisteluissa, jotka hän selosti Lucina Hagmanille, ensimmäiselle Minna Canth -elämäkerran kirjoittajalle.[1] Kuopiossa Minna kävi aluksi maksutonta, suomalaista, rouva Elise Heintzien (1816–1901) johtamaa ns. lankasterikoulua, joka tunnettiin myös Köyhien tyttöjen kouluna.[2] Viralliselta nimeltään se oli Arbetarklassens Flickskola i Kuopio (Työväenluokan tyttökoulu Kuopiossa). Koulu oli perustettu 1840-luvulla ja J.W. Snellman oli toiminut aluksi sen neuvoa antavana sihteerinä. Koulu toimi yksityisten avustusten varassa. Huolimatta koulun nimestä Johnsonin perhe oli kuitenkin vakavarainen, ei missään tapauksessa köyhä. Mielenkiintoinen seikka tulevan kirjailijan kannalta oli se, että kirjoittamista opeteltiin piirustamalla sormella tai puutikulla laatikkoon levitettyyn hiekkaan. Kirjoitus oli helppo poistaa ja aloittaa uudelleen. Tämänkaltainen kirjoitus varmaan poisti esteitä kirjoittamisen tieltä – ehkäisi kirjoitusblokkia. Miksei Minna Canthin kirjoitusten eloisuuden yhtenä syynä voisi olla tämä metodi: kirjoitusta oppi katsomaan hetken lapsena, joka on helppo pyyhkiä pois, ei kiveen hakattuna retoriikkana? Toisaalta se opetti kirjoittamaan jatkuvasti muokaten, mikä näkyy Minna Canthin käsikirjoituksissakin. 

Heintzien koulusta monet tytöt siirtyivät opiskelemaan Soldanin sisarusten oppilaitokseen. Tätä kaksiluokkaista pikkulasten koulua pitivät sisarukset Aleksandra, Augusta ja Edla Soldan (1828–1904). Viimeksi mainittu lähti Sveitsiin opiskelemaan ja palkattiin palattuaan Jyväskylän vastaperustetun opettajaseminaarin suomen kielen ja piirustuksen opettajaksi 1863. Näin hän toimi Minnan opettajana myös Jyväskylässä. Uskonnollishenkisellä Edla Soldanilla on arveltu olleen suuri vaikutus Minna Canthin kehitykseen. Minna jopa asui Edla Soldanin pitämässä puolivirallisessa täyshoitolassa Jyväskylässä, jonne myöhemmin majoittuivat esimerkiksi Erkon veljekset, kuten Henrik (J.H. Erkko).  

Vuonna 1857 Kuopioon perustettiin valtion ylläpitämä "rouvasväenkoulu", joka oli aluksi yksivuotinen mutta laajeni kolmivuotiseksi. Minna, eli tuolloin edelleen vielä Miinun nimellä kutsuttu Johnsonin perheen esikoinen, kävi koulua neljä vuotta. Hän sai rouvasväenkoulusta ruotsinkielisen päästötodistuksen 13.6.1861.[3] Siinä kerrotaan Minnan tulleen kouluun syyskuussa 1857 ja siirtyneen kolmannelle luokalle kesäkuussa 1860. Todistus on hyvä: uskonto, maantiede, yleinen historia, aritmetiikka, suomi, saksa, kirjeen- ja ainekirjoitus, piirustus, laulu, käsityö ovat 'kiitettäviä' ("berömlig"), vain luonnontieto ja ranska tyydyttäviä ("nöjdaktig"). Huomattavaa on koulun runsas yleissivistävä opetus. Minna Canth sai perustiedot jopa saksan ja ranskan kielissä. Minna lukikin myöhemmin kirjallisuutta saksaksi ja sirotteli joskus saksankielisiä fraaseja kirjeisiinsä. Jonkin verran hän luki kirjallisuutta myös ranskaksi. Eräässä kirjeessään kirjailijatoverilleen Kauppis-Heikille jo yli nelikymmenvuotias Minna valittaa ranskan taitonsa melkein tyystin "haihtuneen": hän oli kiinnostunut psykologiasta ja oli tilannut sen alan ranskankielistä kirjallisuutta.[4] Oppiaineisiin kuului myös traditionaaliseen naissivistykseen kuuluva kirjeenkirjoitus. Se saattoi opettaa retorista selkeyttä, kirjeen rakenteen tuntemusta ja kurinalaisuutta sekä tietoisuutta niistä retorisista keinoista, joilla lukijaan vaikutetaan.

Minna oli 17-vuotias päättäessään koulunkäyntinsä. Tässä vaiheessa perhe jo omisti aiemmin vain vuokraamansa talon, joka Kuopiossa tunnetaan Kanttilana. Perhe oli muutenkin vakavarainen. Isä Gustaf Wilhelm teki liikematkoja Pietariin ja säilyneen passihakemuksen perusteella olisi kuusitoistavuotiaalle Minnallekin haettu 7.8.1860 passia.[5] Mitään muuta tietoa tästä matkasta ei ole eikä Minnakaan siihen kirjoituksissaan viittaa. Pietari esiintyy hänen kertomataiteessaan lähinnä myöhäisessä Agnes-novellissa nimihenkilön asuinpaikkana.

Verrattuna tulevan puolisonsa Ferdinand Canthin opiskeluun Minna Canth sai siis käydä koulua kotoa käsin.[6] Kouluja kertyi Minnallekin useita ja kaksi niistä oli ruotsinkielisiä: ensimmäinen eli Mamselin koulu Tampereella ja viimeinen eli Rouvasväen koulu Kuopiossa. Kuopion kouluajoilta on säilynyt muutama Minnan ystävättärilleen kirjoittama ruotsinkielinen kirje, mutta ne keskittyvät teinitytön rakkaushuoliin eikä koulua niissä kertaakaan mainita. (Ks. Kannila 1973, nrot 1–4.)

Kesti kaksi vuotta ennen kuin Minna jatkoi opintojaan. Tänä aikana hän avusti entistä opinahjoaan kielenopettajana. Rouvasväen koulun johtajatar Christine Boldt antoi tästä kuusi riviä käsittävän kiittävän lausunnon, joka on päivätty 11.6.1863. Johtajatar Boldt kertoo, että Minna on kahden vuoden ajan kärsivällisesti ja menestyksellisesti avustanut ("med tålamod och visst biträd") kieltenopetuksessa koulun alimmilla luokilla. Tämä dokumentti on Jyväskylän maakunta-arkistossa yhdessä Minnan muiden Jyväskylän seminaariin pyrkimiseen liittyvien paperien kanssa (Naisopiskelijoiden hakemukset 1863–65).

 

[1] Hagman 1909, 10–12.

[2] "Lankasterikoulut" noudattivat englantilaisten J. Lancasterin ja A. Bellin kehittämiä kasvatusmetodeja, joissa korostui ryhmäoppiminen. Pidemmälle ehtineet oppilaat toimivat muiden ohjaajina. Elise Heintzie siirtyi myöhemmin kasvattajaksi Helsinkiin.

[3] Jyväskylän maakunta-arkisto, Seminaariin pyrkijöiden papereita. Dimissionsbetyg, jossa Minnan syntymäkuukausi on merkitty virheellisesti huhtikuuksi. Todistuksen on allekirjoittanut koulun johtajatar Christine Boldt "Föreståndarinna för Fruntimmers Skolan i Kuopio".

[4] Kannila 1973, nro 229 (25.5.1888). Tyttöjen kasvatuksesta -kirjoitelmassaan (1874) Minna tosin piti vieraiden kielten opetusta melko turhana: aikaavievänä se anasti tilaa muilta, hänen mielestään tärkeämmiltä oppiaineilta. Minna Canthille kuuluneiden kirjojen luettelossa ei ole yhtään ranskankielistä kirjaa, saksankielisiä on sen sijaan ainakin yksi sekä pari saksalaista kirjallisuuslehteä.

[5] Joensuun maakunta-arkisto, Kuopion lääninhallitus, kanslia, luettelot suomalaisille annetuista ulkomaanpasseista 1855–1862.

[6] Omaelämäkerrallisessa kirjoituksessaan hän itse piti tätä tärkeänä: hänen ei tarvinnut matkata Turkuun kouluun, kun Kuopioon perustettiin Rouvasväen koulu.